Ketunloimuttelut

Puhelinkuvainen

Väyh väyh. Mitäs tänne juoksuluolaan. Kaks hullua shetlanninpuolikasta keikkuu alituiseen toistesa päällä ja alla. Onneks tää on kohta ohitse taas seuraavaksi puoleksi vuodeksi ku kehtasivatki juosta samaan aikaan. Somebody eliminate 'em before they lay eastern eggggz.

Meki ny otettiin osaa namihaasteeseen, onhan tuo niin lystikäs haaste kuitenkin. Meillä tursuaa nameja kaapit väärällään niin otettiin sitten ihan haaste haasteena vastaan. Eikä ees ollu vaikeeta, enkä ees hokenu kovin montaa kertaa "paikka"... uskoo ken tahtoo.

Maukas päivä tiedossa tänään pienille paimenille

Kakka-arvonnan voittajan julkistus seuraavana ilmoitusluontoisena asiana. Voittajan näet perinteiseen tapaamme videolla, tietysti likkojen arpomana.

Voittaja, ota yhteyttä leena1992äthotmail.com

Vaan entäs ketunloimut ala revontulet, saiko joku muukin kuvattua ne? Mä kipitin töistä kotiin vailla kymmenen illalla ja marssin samantien ulos kameran kanssa ja räpsin muutaman kuvan. Käytin sitten pikaisesti koirat iltapissillä ja takas sisälle tullessa iski vielä vimma päästä kuvaamaan loimuja rantaan kunnolla. Käytiin siis vielä lenkki satamassa. Koirat pistin kiinni jonkun veneen nokkaan ja aloin räpsimään. Onneks on jalusta pitkäaikasessa lainassa niin saa otettua kuvia pimeydessä. Joskaan eihän nää teknisesti oo vieläkään hyviä.

Kiksusta ei myöskään tullut Gear-koiraa, voittajaksi valikoivat jonkun muun. Hiukan katkerana juhlistettiin kuitenkin Kipsan finaaliin pääsyä kanaherkkujen kesken, musmus. Olihan Kipsa kuitenkin kaikista pienin, mustin ja suloisin Pikkumusta, puspus. Voitettiin sitten het perään toisesta kisasta, BF:n slogankisasta Mel Dogson's nameja joista ajattelin tehdä kiitoksena pienen esittelyn myöhemmin kunhan palkinto saapuu postiin. Mukavata päästä testaamaan uusia nameja.

Nnoin. Haettiin sunnuntaina ihmistoverini kanssa lihoja koirille, tällä kertaa muualta ku vakkarimestastamme Oscarilta joka oli sunnuntaisen shoppailuinnostuksemme aikaan ovet visusti lukossa. Tuumailtiin että mentäskö sitä oven läpi ja jätettäs rahat pöydälle lapun kera, että notta ku mustit olj nii näläkääsiä ettei olluna muuta vaehtoehtoo. Nnnoh, tyydyttiin tällä erää Mustimirriin josta haimme (paimenlaumalle) varmaan kolmatta kertaa ikinä Maukas-lihoja. Kalliimpiahan nuo huomattavasti on, mutta kivaa vaihtelua toisaalta ainaisiin Oscareihin. Saatiin vielä Maukas-kuppi mukaan kaupanpäällisiks. Aika nastaa, ihan mökkikupin värinen että oisko siitä sinne kuppia!

Käytiin myös samaisena sunnuntaina puolentoista tunnin lenkkeröinen hourulan pelloilla ja jäällä, joka poksahteli ja raksahteli aika eeppisen mahtipontisesti allamme. Melkein alkoi pelottaa että joko se nyt pettää allamme ja tässäkö tää ny sitte oli mutta onneks tuossa on niin paljon liikuskelijoita muitakin näin kevätaikaan että apu ois ollu aika likellä. Mitehä pitkään sitä uskaltaa jäällä vielä liikuskella, muutenki aika arka veden suhteen kun olen. Caramel ei sietänyt yhtään istua jäällä aloillaan kuvattavana ku jäämokoma poksahteli alla. No, kukapa sietäs. Heti nous persus ylös jäästä. Pellolla kun kaksi juoksuhuuruani olivat kiltisti hihnan nokassa, tuli saman lenkin aikaan peräti kaksi innokasta kosiskelijaa vastaan. Ensin tuli clumberinspanieli. Tuli omistajalle kiirus ottaa uroksensa takasin komentoon ku huudahdin ilmaan kysymyksen "onko uros?" ja huudahdin samaan syssyyn "näillä on molemmilla juoksut". Parikytä minaa menee ja tällä kertaa ehdokkaana on basenjipoika. Omistaja yrittää huutaa koiraansa pois mutta kaks juoksupyllyä 6, omistaja 0. Uros ei onneks ollu mikään sekopää, vaan kiltisti käveli mukanamme takaisin omistajansa hoteisiin kun lähin kävelemään likkojen kans kohti basenjin omistajaa. Sellane herrasmiespoika se, ei turhia intoillu. Cara tosin ois heti ollu myymässä ihtesä sille. Mikää yllätys tuolta hourulta. Hiukan meinas ahdistus iskeä ku itellä kaks tärppistä hihnassa ja uroksia seilaa ympärillä kalastelemassa. Hrrh. Onneks ei tarvinnu alkaa karjumaan ja huitomaan sentään.

Vinkkailevia juoksuhuuruisia hörhöleidejä.

Jaaa tyhjätääs tähän taas muutama luurikuva, ettei näitä vallan pääsisi kertymään.

Koirapapperrssit tungin siististi kansioonsa, niitä kun alkoi olla sen verran että niistä sai jo kansiollisen kasattua. Toisessa kuvassa voit havaita huLLun.

Jälkiliina kirpparilta 2€

Kipsaa on joskus närästänyt, ma
huomaan. Jos ei pääse ulos syömään
ruohoa, niin löytyy sitä samaa tavaraa
sisältäkin. Toivoakseni tämä kasvi ei
ole myrkyllinen. Ei tosin ois eka kerta ku
suisidi yrittää tehdä jotain itselleen.

Torstain aksatreeneissä oli mukana pitkästä aikaa (kahteen viikkoon vissiin) Caramel. Ensimmäinen kierros meni koiraa viritellessä, vissiin juoksujen takia. Toisella kiekalla sain siihen lisäboostia kun muutin hieman ohjaustyyliä. Toisin sanoen, keskityin siihen etten pysähtele ollenkaan eli steputin mm. pieniä askeleita ja käytin vain sellaisia ohjaustekniikoita joissa minun ei tarvitse pysähtyä ollenkaan. Tämä tepsi ja tehtiin kisanomaisella radalla pitkästä aikaa nolla, vaikka radalla mentiinkin kepit kolmesti. Keppejä treenattiin myös väliajalla avustajan kanssa ihan mukavin tuloksin! Ja hei minä menin ja hankin ittelleni uuden auton - sellasen johon saan nyt koirat takakonttiin, koska en jaksanut hirttää niitä enää keskipenkkiin kiinni. Se oli epäkätevää, epäergonomista ja hidasta.