5.3.2015

Agiraportti

Kips oli loistokas ja meillä oli hurjan hauskaa. Massakäytetty sananparsi, kun kirjoitetaan koirien tekemisistä. Ensimmäisen radan ohjauskuviot: 2 pakkovalssi, 5 twist, 8 päällejuoksu(?) joka tehtiin periaatteessa väärinpäin kun koiran piti antaa lukita este nro 8 esteen nro 7 jälkeen. Lukitus ohjattiin oik. vastakädellä, jonka jälkeen vas. käsi ohjasi koiran hypyn yli. 13 valssi ja lopussa eteenlähetys maaliin. Eli mikähän päällejuoksu se sitten onkaan, mutta joku sen tyyppinen se oli.

Havainnot. Kiksu on kiltti koira. Tosi kiltti. Se on myös hiukan tarkka minun ohjauksestani. Se ei ole mikään nopeuden mestari, mutta se etenee oikein näpäkkää vauhtia kunhan en jarruta sitä esimerkiksi kääntämällä rintamasuuntaa turhaan sitä kohti twistiä tehdessäni. Kun ohjasin putki-puomierottelussa ristiriitaisesti toisaalta putkeen toisaalta A:lle, Kiksu ei _mennyt kumpaakaan_ estettä. Voiko edes olla mahdollista. Ei putkeen eikä A:lle vaan kummastakin ohi. Kui moni koira? No tuskin moni. Kips tekee just sen mitä siltä pyydän, ja ei yritä tuurilla josko joku este sattus olemaan oikea. Estehakuisuus kaukana, ja koiraha o älykäs ku oraakkeli. Miksi koirani sitten aina valitsee mieluummin A-esteen tai muun kontaktin eikä putkea? Koska putki on ensimmäisiä esteitä joita koirat yleensä oppivat rakastamaan. Niin paljon ne niitä rakastavat, ettei niistä enää oikeastaan muista palkata koiraa - koirallehan putki on palkka jo itsessään. Vaan ei näin, yhtä lailla hypyistä kuin putkistakin ja muista just sille yhelle koirayksilölle helpoista esteistä tulis palkata. Siksi vahvistimme nyt Kiksulle putkipalkkaa, ja kappas - koira alkoi valitsemaan putken vaikka kuinka vaikeista kulmista ohjattuna, koska se sai siitä nyt palkkaa. Se ei haikaillut enää liikaa kontaktille.

Kontaktiharjoituksia ja älynväläyksiä. En halua opettaa OTA-käskyä väärään kohtaan koiran mielessä. OTA tarkoittaa 2o2o. OTA ei tarkoita mitä tahansa kohtaa A:n alastulolla. Mutta miten saatoinkaan kuvitella, että karjaisemalla OTA sillä hetkellä kun koiralla ei enää ole mitään mahdollisuuksia pysähtyä 2o2o, se pysähtyisi? Sanoin aikaisemmin OTA hilkkasta ennen 2o2o, jolloin koirat alkoivat hiipimään alastulolla ehkä siksi että täysin mahdoton ja epäreilu äkkijarrutus tuli aina niin yllättäen. Nyt, tulevaisuudessa ja alkaen näistä treeneistä sanoin OTA heti kun koira oli kontaktialueen alussa. Eli koira alkoi kuin ihmeen kaupalla pysähtyä ongelmitta kontakteille. Ihan fantsu olo, koira tulee kunnon vauhdilla alas A-esteeltä ja pysähtyy hallitusti 2o2o, koska se sai nyt viimein mahdollisuuden pysähtyä siihen kun se sai käskyn siihen ajoissa. Koska Kiksu osaa 2o2o, palkitsimme sen nyt enää kontaktin jälkeiseltä hypyltä, jotta en joutuisi enää joka kerta pysähtyä palkkaamaan 2o2o:sta. Tätä siirtymistä 2o2o palkkauksista kohti itsenäisempää kontaktien suorittamista tulee toki vaikeuttaa yksi osio kerrallaan, jos joskus haluan koiran pysähtyvän 2o2o niin että a) olen kauempana koirasta kuin heti sen vieressä namit kourassa ja b) juoksen pysähtymättä niin että koira kuitenkin pysähtyy 2o2o. Laitoin Kiksun tarjoamaan 2o2o itse eli odotin että se tarjoaa sitä itse, ja kerran se istahti perseellään A:n alastulon ja nurtsin reunaan. Siinä sulle 2o2o äiskä. Vaan tarjos se monta kertaa ihan oikeinkin.
Tehtiin vielä lopussa valssiharjoitus, ja valssini ovat muuten ok mutta niiden ajoitusta täytyy hioa. Toistaa hinkattiin tätä 9 esteen rataa niin kauan (varmaan 25 kertaa uudelleen?) että saatiin siitä viimein nolla. Okei, saatiin siitä nolla jo ekalla ja kolmannella yrittämällä mutta jokin ohjauksessa silti mätti koska haimme täydellisiä valsseja. Yksinkertainen rata ja minä tasan tiesin ja osasin valssata sen oikein, mutta koira oli jo väsynyt ja siksi valssien hinkuttaminen alkoi käydä kummankin hermoille. Kiks kyllä kestää hyvin toistoa. Ois vaan pitäny lopettaa ajoissa ettei koira ois menny ihan piippuun. Mutta ku en lopeta ennen ku tavoite on saavutettu.

Vahvuuksiani ovat nopeus ja hyvä teknisen puolen ja kropan hallinta. Heikkouksiani on että teen jotkut ohjaukset liian aikaisin ja jotkut liian myöhään, enkä osaa aina sovittaa askeleita oikein. Täydellisyydenhakuisuuteni, "nollapeikko", on myös aina mukana kulkeva ominaisuus joka aiheuttaa toisinaan turhaannusta. Turhautuneena alan käyttämään voimakkaita käskyjä mikä ei sovi koirilleni. Carasta tulee lapanen ja Cica alkaa haukkua ja väistellä. 

Lisäksi käytän ristiriitaisia ohjauskäskyjä, esimerkiksi hyppy ja mene. Mene-käskyllä Kips ei hyppää ja hyppy-käskyllä se hyppää. Se on niiin tarkka, ja siksi hemmetin opettavainen agilitykaveri. Siinä missä muut koirat rallattelevat siellä täällä yksikseen esteitä suoritellen, Kips odottaa minun käskyäni. Se on kyllä kiinni kädessä että eipä sillä. Koira muuten kiersi ylemmän radan viimeisimmän eteenlähetysesteen koska käskytin sitä eteeneteeneteen, mutta kun sanoinkin hyppy, se hyppäsi sen. Se meinasi kyllä kiertää esteen jälleen kilttinä koirana, mutta teki ihan viime hetkellä suunnanmuutoksen ja hyppäsi viimeisenkin hypyn. Se ei tosiaan hyppää mitään ilman lupaa, joten sen kohdalla hyppy-käskytys on ihan perusteltua. Mene-käskyn saan unohtaa, siitä ei ole mitään hyötyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.