24.3.2015

Koiran lihashuolto ja tasapaino

Harrastuskoiran fyysisen kunnon ylläpitäminen on muutakin kuin alku- ja loppuverryttelyjä yhdistettynä arkilenkkeilyyn ja satunnaisiin tempputuokioihin. On viisaampaa ennaltaehkäistä kuin odottaa, että jonain päivänä jokin voi olla pielessä. Tuen tekstini vahvasti linkkeihin, jotka näkyvät kappaleiden lopussa. Tekstini on pohtiva referointi näistä linkeistä, ja halutessasi voit lukea aiheesta lisää näistä linkeistä. Pohdin tekstissä aktiivisesti myös omia kokemuksiani lihaskunnon ja tasapainon kehittämisessä meidän laumamme osalta. Tämä teksti oli luonnoksissa melkein vuoden verran ja sain sen nyt viimein valmiiksi. Kommentoi ihmeessä!

Lihashuolto
Koirien harrastuslajit on tehty ihmisten sääntöjen mukaan. Koiran harrastuksissa suorittamat liikkeet (esim. agilityrata tai koiratanssi) eivät aina kuulu sen luontaisiin liikkeisiin. Koira kyllä miellyttää omistajaansa ja saattaa yrittää täysillä, vaikka siihen hiukan koskisi. Koira kun ei yleensä kerro kivustaan suoraan. Tähän olen kuullut evolutiivisen selityksen siitä, että heikoimmat yksilöt tapettiin, syötiin tai karkotettiin laumasta. Koira ei siksi halua laumasta häädön tai henkensä menettämisen pelossa näyttää olevansa heikko. Ihmisellä on siis vastuu siitä, mitä koira saa tehdä ja mitä ei, kuinka korkeita esteitä se saa hypätä ja kuinka sen tulee lämmitellä ja jäähdytellä ennen kisasuoritusta tai vaikkapa ennen irtijuoksua koirakavereiden kanssa.

Tulehduksia ja kiputiloja ei saa vähätellä. Hevosihmisillä on sääntö, että yhtä kuumepäivää vastaan pitää olla viikko lepoa. Kuinka tämä toteutuu koiramaailmassa? Kuntoutumisajan tulisi olla huomattavasti pidempi kuin akuutin kipujakson. Huomioitava on, että koirillakin voi olla esimerkiksi päänsärkyä tai kipeitä mustelmia. Koira kykenee kompensoimaan eli tasoittamaan vikojaan, esimerkiksi säästelemällä kipeää jalkaa käyttäen enemmän muita jalkoja. Vian poistuttua koiralle voi jäädä tällainen tapa, vaikka itse vaiva olisi jo poissa. Tunnen itse bordercollien, joka melkein menetti toisen takajalkansa kylvökone-onnettomuudessa, ja koira käyttää vauriojalkaa edelleen huonosti, vaikka jalan toimintakyky onkin palautunut lähes normaaliksi. Pienen tuntuinen vaiva voi kehkeytyä suureksi vaivaksi, joten pienet asiat tulisi malttaa hoitaa kunnolla pois. Eikä ylipainon merkitystä voi liikaa korostaa, kun puhutaan esimerkiksi agilitykoirasta. Pienelle koiralle jo puoli kiloa liikapainoa on aivan liikaa. Omat koirani ovat hyvin lihomisherkkiä, syynä varmaan niiden sukupuoli, emon lihomisherkkyys sekä 50% shelttiosuus.

Harjoitusympäristö 
Lihashuollossa harjoittelun ympäristöllä on merkitystä. On hyvä tiedostaa, millaisella pohjalla oma koira joutuu työskentelemään.  Kaupungin ja maaseudun pohjat eroavat toisistaan. Esimerkiksi asfaltti ja kova hiekkatie ovat huonoja alustoja joustamattomuutensa takia. Pellot ja hiekkatiet sen sijaan ovat pehmeitä liikkumisalustoja ja metsä taas tarjoaa vaihtelevuutta ja epätasaisuutta. On myös merkityksellistä, liikkuuko koira hihnassa vai vapaana, ja kuinka koira liikkuu. Vetääkö se hihnassa, mikä on sen askellaji ja nopeus hihnalenkillä. Laukkaako ja hyppelehtiikö se vapaana ollessaan vai liikkuuko se rauhallisesti ravaillen. Vaihtelevissa maastoissa eri temmolla kulkiessa koiran koordinaatiokyky, eri liikelaajuuksien hyödyntäminen, lihasten käyttö ja asentotunto kehittyvät. Tosiasiassa ihmisen maailma ei ole koiran fysiikalle erityisen haastava ympäristö.

Me lenkkeilemme pääosin asvaltilla, pelloilla tai metsässä. Hiekkateitä tässä lähettyvillä on harmillisen vähän, mutta sulan aikaan käytössämme on myös mahtavat ulkoilureitit, joiden pohja on pururatamainen hiekkaseos. Koirien ulkoiluttaminen on siellä sallittua. Agitreenit tapahtuvat lähes aina tekonurmipohjaisella kentällä.

Peruskunto
Koiran tulee olla riittävässä peruskunnossa. Peruskunto voidaan jakaa kestävyyteen, nopeuteen ja voimaan. Täytyy tietää, mitä koiran kanssa harrastettava laji vaatii, mitä ja miten sitä treenataan ja missä järjestyksessä. Laji täytyy tuntea ja tiedostaa sen riskit ja vaarat. Staattista rasitusta eli toistuvasti samoissa asennoissa aiheutunutta rasitusta tulee välttää (esim. tokon seuraaminen). Ainaisten kaavojen rikkominen on hyväksi sekä koiran mielelle että lihaksistolle. Koiran voimaa voi harjoittaa esimerkiksi uimisella, vedolla ja hiekkakuoppamäen ylösjuoksuttamisella.
Nopeutta voi harjoittaa noutoleikeillä, tempuilla sekä ihmisten välillä juoksutuksella.
Kestävyys harjoittuu juoksemisella tai hölkällä, pitkällä matkalla ja matalalla teholla.

Alku- ja loppuverryttely
Koiran lihasten valmistaminen suoritukseen ja palauttaminen suorituksesta on välttämätöntä. Ennen ja jälkeen jokaisen fyysisesti rasittavan tehtävän koira tulisi verkata. Koirapuistoilu, ryhmälenkki ja metsälenkkikin vaativat huolellisen lämpän ja verkan, joten aina ei suinkaan vaadita rankkoja agilitytreenejä jotta verkan tarvetta löytyy. Alkuverkkaus tai alkulämmittely tarkoittavat nimenomaan liikkeessä tapahtuvaa lämmittelyä, joten pelkkä BOTin pukeminen ja koiran dumppaaminen lämpimään autoon ei riitä alkulämpäksi.

Alkulämmittelyn tulisi olla progressiivista eli intensiteetin tulisi nousta koko ajan noin 20 minuutin ajan. Lienee sanomattakin selvää että eri lajit vaativat erilaisen lämmittelyn. Lämmiteltävien liikesuuntien tulisi olla suoritusta vastaavia eli esimerkiksi ennen ratajuoksua koiraa tulisi lämmitellä kovilla, suorilla spurteilla, kun taas ennen agilitya kannattaa lämmitellä koiraa äkillisiin suunnanmuutoksiin, hyppyihin ja spurtteihin. Itse lämppään koirat ennen agilityä noin 10-15 minuutin ravilenkillä ja pyydän niitä kurre-asentoon. Toisinaan pyydän niitä pyörimään ympyrää ja niiaamaan sekä hyppimään ilmaan. Otamme myös nopeita suunnanmuutoksia lähinnä lelun avulla. Ei riitä että koira lämmitellään kerran ennen treenejä tai kisoja, jos koira joutuu välissä odottelemaan. 10-15minuutin odotteluun riittää pieni liike, kun taas 15-30 minuutin odotteluun vaaditaan uusi lämmittely. Lämmittelyn tarpeeseen vaikuttaa toki koiran rotu, rakenne, lihastyyppi, peruskunto ja ikä.

Loppuverryttelyssä intensiteetti taas laskee vähitellen noin 20 minuutin ajan. Koiraa ei tulisi laittaa takaisin autoon ennen kuin se on iltalenkkiä vastaavassa kunnossa - se ei saa enää läähättää ja sykkeen tulisi olla palautunut normaalitasolle. Toisinaan täytyy kuitenkin tyytyä vähempään lämmittelyyn esimerkiksi muuttuneiden aikataulujen tai kiireen takia. Tällöin tulee huomioida että koira ei välttämättä ole yhtä hyvässä kunnossa seuraavia treenejä ajatellen, sillä maitohappoa voi olla kertyneenä lihaksiin. Maitohappoa ei muuten voi hieroa pois lihaksista, joten oikotietä onneen ei ole. Maitohappo poistuu vain palauttavalla liikkeellä. Lähde

Perusharjoittelu ja lajiharjoittelu
Harjoituksia on erilaisia. Kaikille lajeille on olemassa tietty perusharjoittelu ja spesifimpi lajiharjoittelu, ja treenien tulisi olla vaihtelevia, jotta koiran mielenkiinto säilyy ja lihakset saavat erilaista rasitusta osakseen. Meillä agilityssä lukisin perusharjoittelua tapahtuneen jo nuoruudessa kun teimme perustottelevaisuusharjoituksia. Näistä sai hyvän pohjan agilityn harrastamiseen kun koira osasi odottaa paikallaan, tulla luokse käskystä ja palkkaus ja yhteinen tekeminen oli jo tuttua.

Agilityä pohjustavaksi lajiharjoitteluksi lukisin myös puiden kiertämisen, pelkkien siivekkeiden kiertämiset, koiran ohjaamisen vartalon pienillä avuilla esimerkiksi isolla alueella (pelto, kenttä), jossa voi soveltaa mm. takaaleikkauksia ja persjättöjä. Ohjaaja voi myös jättää koiran istumaan, kävellä jonkin matkan päähän ja pyytää koiraa tulemaan luokse. Tässä harjoitteessa ohjaaja seisoo koiraa kutsuessaan selin koiraan ja kääntää hiukan päätä tai levittää kättään jommalle kummalle puolelle, ja koira oppii näin lukemaan ohjaajan pieniä merkkejä ja vaihtamaan ohjauspuolta jo ennen kuin edes siirrytään agilitykentille. Takapään hallintaa ja 2o2o voi harjoitella vaikkapa portaissa tai kirjan avulla. Häkissä ja autossa odottamista voi myös harjoitella jo etukäteen. Aurauskepeillä voi harjoitella pujottelun alkeita, koiran voi opettaa irtoamaan mahdollisimman kauas ohjaajasta esimerkiksi opettamalla se kiertämään kartio tai puu, targetin voi opettaa kotioloissa, eteenlähetystä voi tehdä targetin tai lelun avulla. Koiran voi myös opettaa ennen agilitykenttiä kuuntelemaan ohjaajan vartaloapuja, käsien ja jalkojen asentoa, kulkusuuntaa ja ääntä. Eli tällaiset harjoitteet lukisin itse perusharjoitteluksi agilityssä. Jos koira taitaa ennen agilityharrastusta tällaisia perusasioita, se on jo pitkällä osaamisessa.

Spesifimpi lajiharjoittelu taas sisältää esimerkiksi agilityn osalta ohjaustekniikoiden opettelun, esteiden teknisen suorittamisen ja kisaosaamisen eli sen kuinka kisoissa ollaan ja mitkä ovat omat kisarutiinit. Myöskin kokonaisen esteradan suorittaminen vaatii lajiosaamista, sillä agilityssä suurin työ tehdään esteiden välillä eikä esteiden kohdalla. Oikean vireen ja motivaation löytäminen on myös osin lajiharjoittelua, joskin sitä voi harjoitella myös muualla kuin agilityharjoituksissa.

Lepo
Jokaisella on omanlaisensa tarve levolle, ja lepo on erittäin tärkeä osa harjoituksia. Lepo on tärkeää sekä psyykkisistä että fyysisistä syistä. Siinä missä toiselle koiralle lepo tarkoittaa kahta päivää pelkillä pissalenkityksillä, toiselle lepo tarkoittaa 10km hihnalenkkejä. Toinen tarvitsee lepopäiviä viikottain ja toisen tarvitsee levätä vasta kun tekemisenilo alkaa kadota. Jos koira alisuorittaa, se selkeästi tarvitsee jo lepoa. Alisuorittamiselle muita syitä voivat myös olla liika paineistuminen harjoitellessa, huono motivointi, liian rankka alkulämmittely ja virittäminen, juoksuaika, väärä ruokinta, väärä koulutustyyli ja viat terveydessä. Koirahan lepää periaatteessa suurimman osan vuorokaudesta - työpäivän ajan, yöt ja muutenkin. Se saattaa saada huomiotasi vain muutaman tunnin ajan vuorokaudesta.

Koiran hyvä käytös on myös osa lihasten huoltoa. Hallinnassa oleva koira ei pääse rikkomaan itseään, kun omistaja määrää tahdin ja sen, mitä koira saa tehdä ja mitä ei. Ei sanota suotta, että levossa tapahtuu todellinen kehitys - koira kun työstää levossa oppimaansa. Hevosille esimerkiksi pitäisi antaa noin 5 minuutin mittaisia taukoja kesken ratsastuksen, jotta se oppisi tehokkaasti. Ihminen saattaa jaksaa treenata yhtä kyytiä vaikka kaksi tuntia, mutta koira saattaa jaksaa keskittyä treeneihin tehokkaasti vain 5 minuutin ajan. Tämä on kovin yksilöllistä ja omalle koiralle tulisi osata sovittaa oikea treenimäärä kerrallaan. Aina samakaan koira ei jaksa treenata täysin samanpituista jaksoa. Huomattava on myös se, että uudet asiat vievät paljon enemmän voimia. Jos ohjaajalla on ensimmäinen agilitykoira koulutettavanaan, hän joutuu keskittymään treeneihin enemmän kuin sellainen ohjaaja, jolla on jo viides agilitykoira koulutettavanaan. Viidennen agilitykoiran ohjaaja joutuu keskittymään vähemmän perusasioihin kuin vasta-alkaja, joten tällaisen ohjaajan tulisi kiinnittää huomiota siihen ettei aja koiraa piippuun ohjaajalle itselleen itsestäänselvillä asioilla - uudelle agilitykoiralle kun kaikki on uutta, vaikka ohjaajalle kuviot olisivat jo aivan tuttuja.

Koiraa ei myöskään voi treenata ympäri vuoden. Välillä on kuntokausi, välillä kisakausi, välillä lepokausi. Koska Suomessa agilitykisoja on ympäri vuoden, voi kiusaus lepotaukojen pitämättömyydelle olla suuri. Koira kuitenkin hyötyy kunnon lepotauoista, joiden pituus voi vaihdella muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen. Meillä juoksut tauottavat treenaamista, ja opiskeluaikaan muutot tauottivat treenejä turhankin paljon. Jouduimme pitämään mm. pari puolen vuoden taukoa agilitystä. Me emme vielä kisaa, joten meillä agilityharrastus koostuu vain kuntokaudesta ja lepokaudesta. Toisaalta ajatus siitä että kisaisimme vain juuri tiettynä aikana vuodesta kuulostaa etäiseltä. Tällöin saattaisi hyviä kisoja mennä lepotauon takia huti, vaan toisaalta kisojahan tulee ja menee. Olisi kuitenkin edukasta treenata tietyn aikaa ns. kunnolla, kisailla sitten hyvällä treenipohjalla ja pitää taukoa vaikkapa kun jokin tietty etappi on saavutettu, pitäen tietysti samalla huolen ettei esimerkiksi etappia nousta kakkosiin venytä puolen vuoden mittaiseksi.

Lihasvammat
Yleisimpiä syitä, miksi koira saa lihasvamman, ovat huono liikkuvuus, kehno lämmittely, nestevajaus,
yksipuolinen liike, stressi, vatsavaivat, koiran väsymys, yllättävä takareiden lihaksen supistuminen ja polven ojennus. Siksi ainakaan riehakkaita leikkejä ei tulisi tarjota koiralle alkulämmittelyittä. Yleisimpiä paikkoja jotka koiralta revähtävät, ovat sisäreisi sekä etureidet, jotka vaativat parantuakseen 4vk - 6kk, jopa vuoden. Auroralla revähti jokin paikka takajalassa ja se lopetti jalan ontumisen vasta noin puolen vuoden kuluttua vamman tapahtumisesta. Välillä ontuminen lisääntyi, välillä se väheni.

Lihasvamma on aina ikävä hoidettava. Isommasta vammasta tulee luonnollisestikin isompi arpi, ja lihas ei enää koskaan toivu täysin entiselleen, vaan sen elastisuus katoaa ja sama lihas revähtää aina herkemmin uudestaan. Vanha vamma myös paranee hitaammin kuin uusi. Meidän hevosellamme on revähtänyt molemmat etujalkojen hankositeet, ja ne ovat nyt erittäin herkkiä revähtämään uudelleen. Revähdyksen laajuutta taas ei voi mitata sillä, kuinka kipeältä koira vaikuttaa. Jotkut piilottavat kipunsa toisia taitavammin, ja pelkkään ontumiseen ei voi luottaa. Kun lähdetään rasittamaan kuntoutuvaa lihasta, ei sitä tulisi tehdä liian aikaisin. Lihaksen arpeutuminen kasvaa entisestään ja sen suorituskyky heikkenee jos lihasta rasitetaan liian aikaisin. Lihaksen parantumista voidaan seurata puristuskokeella; jos lihas aristaa puristusta, se ei ole terve. Hevosellamme hankosidevammat on aina havaittu juuri tällä puristustestillä. Vaurioituneen lihaksen vähempi käyttäminen ja säästäminen kuluttaa aina muuta kroppaa, joten koiralle voi kehittyä herkemmin muita kiputiloja ja jumeja.

Oman koiran kroppa olisi hyvä oppia tuntemaan. Ei ole ollenkaan huono asia, että jokaisen treenin/kisan jälkeen ajattelee että koiralle on voinut sattua jokin vamma. Koira tulisi käydä tunnustellen läpi treenien ja kisojen jälkeen, jotta vammat huomattaisi ajoissa. Tunnustelemaan taas oppii vain tunnustelemalla.

Yleisimmät jumiutuvat lihakset koiralla ovat epäkäslihas ja lapaluiden kärkien välissä olevat poikittaiset suunnikaslihakset jotka ottavat iskuja vastaan hyppyjen ja kontaktien alastuloissa. Koira ponnistaa hyppyyn hyppylihaksilla ja hoikkalihaksella, joka on herkkä revähtämään. Olkavarren lihas taas työskentelee alastuloissa ja jarrutuksissa

Miten koiran lihaskireyden voi havaita? Jumiutunut lihas ensinnäkin tuntuu kovalta, joustamattomalta, turvonneelta, kipeältä ja se voi väreillä kosketettaessa sitä. Koira saattaa välttää ravaamista, peitsata tai se voi kulkea selvästi vinossa. Koiran tulisi venytellä sekä etu- että takapäätänsä, ei kumpaakaan liikaa eikä liian vähän. Koira saattaa esimerkiksi venytellä vain etupäätään tai venytellä jopa kesken lenkin, mistä tulee aina huolestua. Hajareisin tai takajalat liikaa vatsan alla seisova koira saattaa myös olla jumissa, ja nämä asennot johtuvat usein selän ongelmista. Koiran askelpituus voi lyhentyä, se saattaa olla haluton liikkumaan, se voi olla kankea tai väsyä helposti. Jotakin tiettyä paikkaa nuoleva/järsivä koira yleensä kertoo että johonkin koskee. Lisäksi koira saattaa kieltäytyä hyppäämästä takakonttiin, heijata hakiessaan hyppypaikkaa, rimat saattavat pudota agilityssä. Oikeastaan aina, kun koiran toiminta ja käytös poikkeaa aiemmasta, tulisi miettiä syitä siihen.

Lihasjumeja voi ehkäistä monipuolisen liikunnan ja hyvän peruskunnon lisäksi kevyellä sivelyhieronnalla, ammattilaise toteuttamalla säännöllisellä hieronnalla, takin käytöllä viileässä ja treeneissä, B-vitamiinilla, magnesiumilla ja nivelapuaineilla. Lähde

Takki auttaa ehkäisemään lihasjumeja pakkasessa. Hyvä takki suojaa koiran suurimmat lihakset.
Tasapaino
Tasapainon kehityskausi on voimakkaimmillaan koiran pentu- ja nuoruusaikana. Metsässä ja epätasaisuuksissa rymyämisen tärkeyttä ei turhaan korosteta. Jos peilaan omiin koiriini, niin ne ovat saaneet rymytä metsissä ihan koko ikänsä. Eivät aivan päivittäin, mutta muutaman kerran viikossa. Täällä kaupunginlaidalla on hyvä asua, koska tuonne järven taa metsiin pääsee niin helposti.

Aivan kuin ihmisillä, koirillakin on syviä ja pinnallisia lihaksia. Koirakoulu Tmi Masseterin kotisivuilla kerrotaan syvien lihasten näyttäytyvän tärkeässä asemassa koiran fyysisessä kunnossa. Syvät lihakset ylläpitävät koiran asentoa, ja syvien lihasten ollessa hyvässä kunnossa pinnalliset lihakset pääsevät helpommalla ja ovat täten suorituskykyisempiä.

Kehonhallintaharjoituksilla on Masseterin mukaan koiran itseluottamusta kohentava vaikutus, ja tasapainoharjoitusten toteuttaminen erilaisilla pinnoilla vähentää koiran pinta-arkuuksia. Tästä voi olla hyötyä mm. agilityssä. Monet koirat, myös omani arastivat keinua aikansa, joten jos olisimme tehneet samaan aikaan erilaisia tasapainoharjoituksia, väittäisin että keinu olisi opittu nopeammin.

Asennon ylläpitäminen koiran seisoessa, maatessa tai istuessa vaatii syvien lihasten käyttämistä. Jos koira ei kykene olemaan aloillaan vaadittua aikaa, sillä voi olla heikot syvät lihakset. Syy voi tietysti olla myös koiran huonon hermorakenteen, liiallisten häiriötekijöiden tai osaamattomuuden. Arkisissa tilanteissa, esimerkiksi tassuja vuorotellen ilmassa kuivattaessa koira saattaa huojua mikäli sillä on huono syvälihaskunto. Omani eivät huoju tassuja kuivattaessa ehkä siksi, että ne ovat tottuneet siihen, vaan voi niillä olla hyvät syvät lihaksetkin.

Koiran tulisikin kyetä olemaan ryhdikäs istuessaan ja maatessaan. Koirilla saattaa olla syystä tai toisesta virheasentoja kuten lonkalla istumista tai makaamista, tai koira voi taittaa jalkojaan polvista tai kintereestä ulospäin, eikä koira täten istu nätisti jalat alla.

Tasapainoharjoitus 1: Nostele koiran jalkoja vuorotellen. Koiran etujalkojen ja takajalkojen tulisi olla yhtä vahvat, mutta eroja voi olla esimerkiksi etu- ja takajalan kesken, koska koira on etupainoinen eläin (60% painosta etuosalla, 40% takaosalla). Koiran on tarkoitus hakea harjoituksella tasapainoa ja pysyä aloillaan. Koiran tulisi katsoa eteenpäin, joten avustajan tai targetin käyttö on suotavaa. Muista tukeva, tasainen alusta harjoitusta tehdessä, äläkä harjoittele liian pitkiä aikoja kerrallaan. Voit vaikeuttaa harjoitusta nostamalla kaksi jalkaa samaan aikaan (ristikkäiset tai samanpuoleiset, mutta muista maltillisuus ja etene koiran mukaan). Tunnet, kun koira hakee tasapainoaan sitä kättäsi vasten, jolla pitelet koiran jalkaa ylhäällä. Tavoite on, että koira pystyy seisomaan ristikkäiset jalat ilmassa puoli minuuttia.

Tasapainoharjoitus 2: Koira opetetaan nousemaan tukevalle, turvalliselle korokkeelle. Varmistu ensin korokkeen hyvä pito ja sopiva korkeus. Sopivia korokkeita voivat olla pesuvati, puhelinluettelo, puinen laatikko, tasapainotyynyt ja -laudat. Ulkona voi hyödyntää puunrunkoja, kiviä ja kantoja, jos ne eivät ole liukkaita. Sopivan kokoinen koroke on koiran rungon mittainen tai hieman suurempi maahanmenoa harjoitellessa. Jos korokkeella on liikaa tilaa, koira ei pysy harjoitellessa tarpeeksi hyvässä ryhdissä. Harjoituksia voi vaikeuttaa pienentämällä alustaa tai pyytämällä koiraa pyörimään alustalla ympäri sekä kurkottamaan esimerkiksi kosketuskepin mukana. Etu- ja takaosakäännöksissä koira pyörii alustalla joko etu- tai takapäänsä ympäri kiertäen korokkeen samalla pitäen tassut koko ajan korokkeella. Pyri opettamaan koira suoriutumaan tästä mahdollisimman itsenäisesti. Tällä harjoituksella koiran syvät lihakset vahvistuvat ja mahdolliset asentovirheet voivat korjautua. Lähde
Minut on lämmitelty ennen jäällä lenkkeilyä. Jäällä lenkkeilyssä on kuitenkin aina oma riskinsä.

5 kommenttia:

  1. Hyvä teksti, ja mulle varsin ajankohtainen kun nämä lihaskuntoasiat ovat itseäni alkaneet kiinnostaa todella paljon! Tuo oma rimpulakin on vihdoin alkanut syödä kunnolla ja kerätä massaa, ja lihaksia kasvatellaan koko ajan. :) Meillä on myös syvien lihasten parantaminen meneillään. Meille fyssari mainitsi vielä sellaisen pointin, että esimerkiksi noissa jalkojen nostelussa pitäisi edetä sen mukaan, kuinka pitkään koiralle pysyy tasapaino ja nostaa rimaa pikkuhiljaa. Jos koira alkaa horjua, alkaa se tukeutua pinnallisiin lihaksiin jolloin harjoituksen idea menee vähän väärään suuntaan. Kokemuksesta tiedän ;) Mutta hyvin kirjoitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli harjoitus täytyy aloittaa aina uudelleen jos koira horjahtaa. Ite oon tehny niin että olen antanut koiran hakea tasapainon aina uudelleen ilman että tassu käy välillä maassa. Vissiin sillä sitten on jokin ero, jos fyssarikin näin on sanonut. :)

      Poista
  2. Voi että tykkään tästä siun blogista niin paljon. Itteäni on aina kiinnostanu nää lihashuolto asiat ja ylipäänsä koiran lihaksisto, luusto ja liikkuminen. Tää oli kyl mielenkiintonen teksti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kuulla! :)

      Poista
  3. Olipas mielenkiintoinen juttu! Nyt vasta eksyin jostain googlesta mistä lie tämän lukemaan :D Kivasti oli koostettuna kaikki tärkeät osa-alueet yhteen :)

    VastaaPoista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.