Terrierijahdissa

Sarjassamme vastuuttomat koiranulkoiluttajat. Jännäks menee, nää lenkkeilyt nääs. Joka toinen lenkki jostakin syöksyy irtokoira. Jos koira ei pysy hallinnassa niin miksi sitä ei voi pitää koko ajan kytkettynä? Jos minun likkani eivät olisi ystävällisiä toisille koirille, ois moni lenkki jo mennyt piloille. Basenji josta jo aikaisemmin mainitsin, tuli taas vastikään irtonaisena meitä vastaan, omistaja kaukana pellon toisella nurkalla. Tottakai uroskoirat haistavat kun narttu on juoksussa tai vasta juossut. Mutta sen uroksen voisi silti pitää hallinnassa.

Tänään vastaan tuli jackrussellinterrieri. Olin heittelemässä likoille keppiä pelloilla, ja kun käännyin viskatakseni kepin päinvastaiseen suuntaan likkoja leikkisästi hämätäkseni, huomasin edessämme seisovan terrierin. Se oli hiipinyt niin hiljaa ja huomaamatta taaksemme, etteivät edes paimenet olleet sitä havainneet. Kumpikaan paimenista ei sanonut mitään ja Kiksu otti ensimmäisenä askeleita terrieriä kohti mutta tuli takaisin heti kun oli käynyt pikaisesti nuuhkaisemassa tulokasta. Cara meinasi mennä terrierin luokse mutta pysähtyi käskyllä.

Aloin katselemaan ympärillemme kenen koira on ja mäen takaa alkoi kuulua kutsuhuutoja. Tässä vaiheessa terrieri lähti ravaamaan kohti metsää korvat suljettuina omistajan kutsuhuudoilta. Oisimpa tajunnu ottaa koiran kiinni, mutta ei tietenkään tullut mieleen. Omistaja oli vanhahko henkilö joka kertoi että koiran kiinni nappaaminen tulee olemaan vaikeaa hänen polvisärkynsä ja liukkaan reitin takia. Sanoin että voin lähteä etsimään metsään lähtenyttä terrieriä koirieni kanssa.

Vislasin muutaman kerran kuuluvasti. Ehdimme kävellä vain sata metriä ja terrieri aivan kuin odotti meitä polulla. Otin nameja taskusta ja imutin niillä omia koiriani jotta terrieri kiinnostuisi herkuista. Otus, jonka nimeksi paljastui Elvis, ei lähtenyt karkuun. Minulla ei ole tapana antaa nameja vieraille koirille mahdollisten allergioiden takia, joten terrierille en nameja suonut. Vapautin Caran hihnasta ja nakkasin karkulaisen Caran hihnaan. Kiikutin sitten karkurin takaisin omistajalleen joka kiitteli kovasti.

12-vuotiaalla terrierillä on kuulema tapana lähteä kiertelemään omia lenkkejään kun se pääsee irti. Eikä siinä muuten mitään jos koira tulisi kutsusta luokse eikä koiraa pidettäisi irti suht. suositulla ulkoilualueella, mutta kun tämä koira on kuulema erittäin aggressiivinen toisille uroskoirille. Omistajansa sanojen mukaan "se käy kiinni terrieriotteella". Thank god minulla on narttuja. Mitenköhän monta yhteenottoa tällä ulkoilutustyylillä on jo kerennyt tälle koirakolle sattua?

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vai onkohan. Tuli kuiteski hyvä mieli kun sai auttaa. Tässäpä oli muuten tämän blogin 500. postaus, wohoo!