4.7.2015

Keskikesän juhlaraportti


Niin vinkeää vauhtia vilisevät päivät eteenpäin, että keskikesän juhlakin on jo juhlittu viikkokausia sitten. Juhannus vietettiin perinteisesti mökillä hyvässä seurassa, kylläpä oli kiva saada nollata päätä juhannustaikoja tehdessä ja saunassa melskatessa. Tosin, ennen kuin pääsimme edes mökkeilemään, joutui mökki suursiivoukseen sattuneesta syystä, ja urakoimme ainakin pari tuntia jotta mökki saatiin asumiskelpoiseksi. Jo vaan vaihtui suunnaton suru, hämmästys, inho ja viha siinä siivotessa mustaksi huumoriksi ja herkyväksi nauruksi, vaikka ensin ei naurattanut niin ollenkaan.

Leikattua nurmikkoa? Jaa no ei oo nähty.
Ennen mökille pääsemistä nakkasimme vielä kotikotoa Auroran matkaamme. Taistelukoiran nakkaaminen autoon ei tosin sujunut aivan odotetusti. Aurorahan kävi samantien takakontissa odottavien Cican ja Caran kimppuun, kun avasin kontin. Aurora ei edes varoittanut, se vain hyökkäsi silmät kiiluen konttiin. Roo nappasi kiinni Caran pään seudulta niin että Cara sai silmäluomeensa pienen vekin, jonka vuoksi silmä oli pari päivää lievästi turvoksissa. Sanoin jo että näinkö se piti jatkaa harrastuksia yksisilmäisen agilitykoiran kanssa.

Auroran kasvettua likat ovat aina hieman selvitelleet välejään pitkästä aikaa kohdatessaan. Mitään vastaavaa ei kuitenkaan ole koskaan ennen tapahtunut. Tähän saakka on päästy murinalla ja toisinaan lievällä rähäkällä. Annoin kyllä Auroralle sellasen palautteen Caraan kajoamisesta, että toivottavasti jäi ikuisesti mieleen ettei se enää ikimaailmassa käy Caran päälle. Vaan tuskin se muistaa. Mökillähän Aurora oli heti silmät kiiluen valmiina hyökkäämään toisen vieraan koiran kimppuun, kun kävivät meitä siinä moikkaamassa toiselta mökiltä. Aurora oli kuin jonkunlaisen kiihkon vallassa, jea nyt tapellaan kunnolla -fiiliksellä, silmät loisti, häntä heilui korkealla ja Aurora yritti hyökkiä siskoni otteessa kohti toista koiraa. Jos Roon olisi päästänyt irti, se olisi varmasti käynyt päälle, vaikka vastapuolena oli uroskoira.

Auroraa on aina voinut kuvailla erittäin leikkisäksi ja toisten koirien kanssa loistavasti toimeentulevaksi iloiseksi mutta araksi koiraksi. Nyt luotto tähän alkaa horjua, kun se on osoittanut aggressiota muita koiria kohtaan. Aloin tietysti heti miettimään, onko Auroralla esmes kipuja, jotka se yhdistäisi toisiin koiriin. Olen suunnitellut jo monet kerrat että veisin Auroran luustokuviin. Tippuihan se pentuna kolmannesta kerroksesta, ja vaikka välittömästi onnettomuuden jälkeen otetuissa kokoluustokuvissa ei mitään vikaa näkynytkään, oli pentu kuitenkin saanut melkoisen kolauksen. Aurora on myös ontunut pitkän aikaa toista takajalkaansa, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Ell epäili että siltä on osittain vaurioitunut polven ristiside juostessa.

Roo on niveliltään löysähkö, mikä näkyy sen liikkuessa ja etenkin valokuvissa jo pelkästään Roon laukatessa tai hypätessä sen jalat joustavat valtavasti. Koska nyt kuvioihin on tullut mukaan myös ennennäkemätön raivokiihko toisia koiria kohtaan, ei olisi varmaan pahitteeksi ne luustokuvat. Ylipainoa koiralle on myös kertynyt kotikotona ollessa. Nyt kun remontti alkaa viimein olemaan koiran korville siedettävällä tasolla, Roo lähtee takaisin kotipesäänsä Hollolaan, jossa siskoni laittaa sen taas fitiksi. Ylipaino on kaikkein pahin vastus jo valmiiksi löysälle koiralle, jolla saattaa olla häikkää luustossa tai nivelissä.
Se o minu vuoro ny olkaa hiliaa sielä.
Nii äiskä pitikö miun seiska siule kaataa vai kui?
Ihmispopula ei ottanut karvalaumaa matkaan juhannussaunaan koska muu suku kielsi tästä lähin koirien roudaamisen yhteiskäyttöiseen saunaan. Tulee kuulema liikaa karvoja. En tiedä karvoista, mutta vastoistamme taisi tulla enemmän sotkua kuin neljästä koirasta... Harmi juttu, ois ollut niin kiva nakata koirat entiseen tapaan mökkisaunaan, mutta ei sitten. Muuten lauma olisi voinut odottaa saunan ulkopuolella kiinni, mutta viereisellä mökillä oli uroskoira joka karkaili alituiseen meidän mökillemme, joten matkassa ollut vanhapoika spanieli ei olisi tykännyt hyvää hänen neitipaimentensa luokse tunkeutumisesta. Siispä lauma odotteli kiltisti mökissä.

Lauma on mökillä ollessa väliin kovin väsynyttä jengiä. Siellä kun ne päivät remuavat aika lailla irti ollen, niin ne kuukahtavat useita kertoja päivässä terassille aurinkoon nukkumaan.
Juhannustaikojakin tehtiin jopa kahdenlaisia, vaan laumalle sen sijaan oli riittävästi juhannustaikaa kun ne saivat etsiskellä mahapullia mökkipihalta ja "auttaa" mölkkypelissä.

Minun viime mökkireissussa kadonnut minulle kaikkein tärkein korunikin löytyi. Kahden tassun ja yhden paimenen riipus vain katosi, ja olin jo valmistautunut henkisesti etsimään vastaavanlaisia riipuksia uudelleen kaupoista. Pyysin mökillä siskoani heittämään minulle mökin kaapista crocsit, ja siskoni nakkasi crocsit eteeni - kilahdus lattiaa vasten - ja koruni oli osin crocsin sisällä, osin lattialla. Melkoinen riemuhan siitä ratkesi, ja lupasin etten ikimaailmassa enää heitä korua pois kaulaltani - paitsi tietysti heti samana iltana ennen saunaan menoa, koska en halunnut tassunmuotoisia palovammoja kaulaani...

Botskiruhvet
Yön aikana satoi saavillinen juomavettä
Sadevedessä on jotakin erinomaisen maukasta
Sporttimalli
Oma lauma paras lauma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.