Pinkissä vankilassa

Minäpä kipaisin reippaana laumanjohtona ruokaostoksille eräänä tavanomaisena päivänä. Se on katala tunne kun ei hallitse kinttujaan. Kintut aistivat aina läheiset eläinputiikit ja vaikka kuinka yrittäisi vastustaa, niin aina ne vievät minut eläinputiikkiin. Tuli se perinteinen "palkka tuli, palkka meni" fiilis ku myyjä tuli viattomasti kysymään, voisko hää jotenki auttaa minua kuluttamaan rahojani. "Voi kyllä, oon tuumannu hankkia kevythäkin, siis kevytmetallihäkin, notta jos sellasta vaikka vähä alustavasti kattelis..."

Poistuin liikkeestä onneksi tyhjin käsin. Toistaiseksi. Sanoin että harkitsen asiaa ruokaostosten verran ja palaan sitten mahdollisesti takaisin. Ja kohtapa sieltä laumanjohto käveli onnellisena mutta varattomana autollensa. Possunpinkki liian ihku Little & Bigger kevytmetsku ja siihen sopiva vurrukka-alusta mukanansa.

Kuvittelet että kalteri pidättelee kahta oravapaimenta. Typerys.

Eikä ejes ollu jalakahien hintanen. Tommoone älläkokone häkkilöinen, 93cm x 57cm x 65cm kokonen. Ostin ku likat pittää saada pakovarmaan talteen häkkiin kesätreenien ajaksi. Auto on pätsi joten se on nounou, ja kevythäkistä tulee agikentän laidalla kierroksia nostava paimen ehkä lävite, joten en ees taho ottaa sitä riskiä että likat oppis kerrasta karkaamaan kevarista. Putiikissa tuumastelin vielä siinä iäneen että pohjapinta-alaa tarvittas isonkin koiran verran, mutta korkeuden ei välttis tarvittis kasvaa. Vaan kun häkit on suunniteltu yhelle koiralle, kasvaa pohjapinta-alan mukana korkeuskin. Vaan kotonapa kun sulloin paimenet häkkiin, ei korkeutta ollut yhtään liiaksi. Aina nuo yllättää koollaan. Minä luulen niitä aina pienemmiksi kuin ne ovatkaan, ja vieraat laumat luulevat niitä aina suuremmiksi kuin ne ovatkaan. "Ai näinkö pieniä nämä onkin, näyttivät kuvissa niin isoilta..."

Täähä o iha metka mesta majailla, tuumastaa Hampouse

Jos ei koon kanssa menty mehtään eilisissä mätsäreissä niin rodun suhteen senkin eestä. Heräsin tuntia liian myöhään ja taistelin kyllä-ei-kyllä taajuudella, kunnes vääntäydyin ylös punkan pohjalta. Olin päättänyt lähteä käymään mätsäreissä Siilinjärvellä, joten nyt en saanut keksiä hyviä tekosyitä miksi minun ehdottomasti täytyisi saada nukkua lisää. Joten sinne lähettiin ja ilmoittautumiseen saavuin 20s ennen sen umpeutumista. Ilmotin Kipan PersAukisiin (pienet aikuiset) ja Karan IlkeisiinAnarkisteihin (IsotAikuiset). Sain kuitenkin kuulla sivukorvalla että sekikset joutuvatkin toiseen kehään koska ulkomuototuomari ei saa niitä arvostella. Siispä yhtäkkiä sekiksille olikin oma luokkansa ja vetskut pamautettiin vielä samaan luokkaan. Esitin Caran ja tuomarit alkoivat huudella sinisen nauhan saaneita kehään... Enkä ollut vielä edes esittänyt Cicaroa. Kysyin asiaa, ja he sanoivat että esittäisin sen ilman paria vielä pikaisesti ennen sinisten kehää. Vaan hetken vielä emmittyään he tajusivat että Cican voikin esittää alkuperäisen suunnitelman mukaisesti pienissä aikuisissa, koska sen kehän tuomari voikin arvostella sekiksiä. Hhhh... Eli sinne vaan odottelemaan.

Tuomari huudahti Caran kehään vietyäni että onko tämäkin sekarotuinen, katsoen hieman epäuskovin silmin. Naurahdin että on on, ehta seropi. Kehässä tuomari totesi että hänen on pakko kysyä Koopun rotuja, ja kaks ekaa rotua näytti vielä menevän ymmärrykseen mutta kun jatkoin listaa vielä kahdella rodulla, pyöristyivät tuomarin silmät. Neljän rodun sekoitus ja menisi täydestä sheltikkäästä. Cican kanssa taas odoteltiin kehää, kun joku shelttityyppi tuli jutustelemaan kanssamme. Keskustelun edetessä hänelle kävi ilmi että Kip on seropi selittäessäni hänelle kehien omituista muuttumista sinä päivänä, ja hän tokaisi kysyen että ai eikö tämä olekaan bordercollie. No johan ny jotai rajaa.

Ja sitten se kiinnostavin osuus eli Cara oli MON PUN1 BIS5 ja Cica SIN3. Cara oli ainoa joka putosi BIS-kehästä, sillä pennuille (isot ja pienet) oli oma BIS-kehänsä. Olisi siis ollut helppo sijoittuminen kun vastuksia oli vain 4, mutta ei sitten niin ei. Ja jos ois menty mätsäriin ajoissa, ois keretty ottaa osaa ilmaiseen temppuskabaan jonka sijoittuneet saivat kunnon palkinnot. Voittajan temppu oli kurre, ja osallistujia oli vissiin vain 4, joten oisko ees ollu varma nakki voittaa Caran syliin- ja selkäänhyppytempuilla. Mitehä mä oikeesti saisin itteni ohjelmoitua enemmän aamuihmiseksi...

Anycase, erimukava mätsäripäivä ja kehät etenivät sujuvaan tahtiin. Palkinnotkin olivat hyvät! Vielä ois muutamat mätsärit tulossa joihin jopa suurimpaan osaan töiltäni pääsen. Pukkaa vaan sellasta salamakarvanlähtöä nyt etenkin Caralle että saa nähä onko heinäkuun lopussa enää karvasia koiria esitettävänä. Se on aina heinäkuu, kun nää tiputtaa karvansa. Aina. Noh, näkyypähän tulevat uudet pannat paremmin kaulakarvojen seasta, sillä huomasin etten ole aikapäiviin tehnyt likoille uusia pantoja! Taitaa olla vuosi jos toinenkin viimeisimpien tekemisestä. Tilasin siis Antassulta paljon uutta kivaa, jotta saadaan likkojen pannat päivitettyä tähän vuoteen. Ja itelleni vielä laitan tähän muistiinpanoksi, että tänään laitoin likoille järjestyksessä toisen Exspot-satsin niskaan.

Njaahans jälleen vaakakuva joka ei suostu olemaan vaakatasossa. Mätsäreistä voitettiin mm. tuollanen mantteli, joka harmillisesti on hieman pieni kummallekin likalle.