Koiran aktivointi ja virikkeistäminen II

Aktivointi osa I löytyy täältä. Tässä tekstissä käsittelen hiukan yleismaailmallisemmin, mitä koiran aktivoinnilla ja virikkeistämisellä tarkoitetaan, miten koiraa voidaan aktivoida ja virikkeistää ja mitä hyötyä näistä on koirataloudessa. Jotkut ovat sitä mieltä että näiden kahden termilöisen jakaminen kahteen eri termiin on pelkkää hifistelyä, mutta kun tarkemmin asiaa availee niin kyllä ne ovat eri asia.

Aktivoinnin voisi ehkäpä mieltää tietyllä tapaa pääotsikoksi, jonka alle virikkeistäminenkin menee. Mietitäänpä aihetta koiran kannalta. Onko tarkoitus vain väsyttää se päivittäin keinolla millä hyvänsä vai tarjota sille mielekästä tekemistä? Kummin itse väsyttäisit itsesi mieluummin; juoksemalla suoraa tietä kunnes olet väsynyt vai puuhastelemalla kaikenlaista jännää, jolloin väsyt kuin huomaamattasi? Tässä tulee aktivoinnin ja virikkeistämisen ero. Aktivointi on kaikkea toimintaa joka saa koiran tekemään jotakin, oli se sitten koiralle virikkeellistä toimintaa tai ei.

Koiran aktivointi
Aktivointi= Kaikki tekeminen mikä saa koiran käyttämään kroppaansa

Koiraa voi aktivoida monella eri tavalla, mutta itse jaan aktivoinnin liikkumiseksi ja ajatustyöksi. Liikunnan kautta tapahtuvaa akvitointia voivat olla sekä remmi- että irtiololenkit vaihtelevissa maastoissa ja erityiset nenälenkit, joiden aikana tarkoitus ei ole edetä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman pitkää matkaa, vaan antaa koiran päättää etenemisnopeus ja nuuhkia sielunsa kyllyydestä. Nuuhkiminen on koirille erityisen tärkeää, vähän niin kuin silmien käyttäminen ihmiselle. Koiralle nenätön lenkki on sama kuin silmätön lenkki ihmiselle. Kyllähän siinä väsyy jos tarpeeksi taittaa matkaa, mutta tuleeko siitä onnelliseksi? Jollekin koiralle lyhyt nenälenkki voikin olla tehokkaampi kuin pitkä hikilenkki. Nenän käyttö on erittäin mielekästä etenkin sellaiselle koiralle joka palkkautuu ympäristöstä juuri nenänsä kautta. Cicaro on laumastani erityisen innokas nenänkäyttäjä ja en voisi kuvitellakaan lenkkiä ilman että se nuuskuttaa jotakin. Pallonheittely on myös liikunnan kautta tapahtuvaa aktivointia, mutta monet koirat stressaantuvat jatkuvasta pallonheittelystä. Tällaiselle koiralle tulisi opettaa käskystä rauhoittuminen.

Ajatustyön kautta tapahtuvaa aktiviteettia voivat olla esimerkiksi tempputuokiot ja aktivointipelit. Moni koira nauttii temppujen opettelusta, ja uuden tempun opettelu on usein väsyttävää puuhaa. Siksi tempputuokiot olisi hyvä pitää riittävän lyhyinä, ettei koira menetä mielenkiintoaan yhdessä tekemiseen. Aktivointipelejä on saatavilla runsaasti erilaisia. Meiltä löytyy ainakin kahta erilaista kongia ja mätsäreistä voitettu puinen älypeli. Valmiiden älypelejen lisäksi koiralle voi keksiä rajattomasti omia ongelmanratkaisukykyä vaativia tehtäviä, joita on lueteltuna ensimmäisessä aktivointipostauksessa.

Millainen sitten on sopiva määrä aktiviteettia? Tämä on tosi yksilöllistä. Koiran rotu, ikä, historia ja elämäntilanne vaikuttavat koiran aktivoinnin tarpeeseen. Omat paimenristeytykseni tarvitsevat tekemistä noin tunnin tai kaksi päivässä, mutta ne eivät sentään hypi seinille jos menee kokonainen viikko vähemmillä aktivoinneilla. On hyvä muistaa että aktivoinnin tulisi olla omistajankin puolesta aktiivista toimintaa, eikä koiralle esimerkiksi tule jättää aktivoivaa tekemistä yksinolon ajaksi, ettei tällä vahingossa aiheuteta koiralle eroahdistusta. Koiran nimittäin tulee osata rauhoittua jäätyään yksin, ei suinkaan kiihtyä aktivoivien tekijöiden takia. Aktivoivan toiminnan keskelle yksinjäävä koira joka ei joskus saakaan riittävästi aktiviteettia yksinoloonsa, saattaa kehitellä tekemistä itse itselleen. Omat nassukat ovat normaalia reaktiivisempia, piippailevampia ja ne nahjailevat enemmän keskenään kun en ole kerennyt aktivoida niitä riittävästi. Kun ne taas ovat saaneet riittävästi aktivointia, ne lähinnä nukkuvat sisätiloissa ollessaan.



Koiran virikkeistäminen
Virikkeistäminen= Kaikki koiralle lajityypillinen ja viettejä haastava tekeminen

Vietit ovat sisäsyntyisiä toimintamalleja, joiden vahvuus on rotu- sekä yksilökohtaista. Koiraa voidaan virikkeistää näiden toimintamallien kautta. Pääsääntönä pidettäneen että mitä enemmän koira saa toteuttaa lajityypillistä tekemistä, sen onnellisempi se on. Jos koira ei saa riittävästi virikkeitä, se toteuttaa näitä sisäsyntyisiä toimintamallejaan ihmisille epämieluisalla tavalla (räyhääminen, tuhoaminen). Hyvä virikkeistäminen jäljittelee mahdollisimman paljon luonnossa tapahtuvia tilanteita. 

Virikkeistämiset ovat vahvasti yhteydessä koiran vietteihin. Vietillä on aina nämä kolme tekijää: ärsyke, viettikäyttäytyminen ja viettipäämäärä. Koira kokee onnistumisen tunteen, kun se saavuttaa viettipäämäärän. Ärsyke voi esimerkiksi olla koirasta pois päin liikkuva riepu, viettitoiminto rievun jahtaaminen ja viettipäämäärä vietin tappaminen eli pureminen. Aina koira ei toteuta kaikkia vietin kolmea tekijää, vaan saattaa esimerkiksi jättää jäniksen jahtaamisen kesken, jolloin viettipäämäärä (saaliin kiinni saaminen, tappaminen, syöminen etc) ei toteudu. Harrastuksissa saalisvietin kautta palkkautuva koira saattaa innostua jahtaamaan lelua muttei tappamaan sitä - tai toisin päin - koiraa ei välttämättä kiinnosta jahdata lelua mutta se tykkää tappaa lelun.

Jokaisen koirarodun, olipa rotu jalostettu metsästämään tai ei, taustalla kaikuu metsästämisvietti (riistavietti eli hajujen avulla saalistaminen, saalisvietti eli näön avulla saalistaminen). Toisilla metsästysvietti on jalostettu vahvemmaksi, toisilla heikommaksi. Seuraavassa listassa on jokaiselle koiralle rotuun katsomatta, kuuluvia käyttäytymismalleja. On yksilöstä kiinni, mitä näitä käytösmalleja koira toteuttaa voimakkaiten ja mitä heikoiten.

• jäljen etsiminen ja jäljestys
• saaliin etsiminen katseella
• ilmavainun ottaminen
• vaaniminen
• saaliin jahtaaminen
• saaliin tappaminen
• raateleminen
• raadon puolustaminen
• saaliin kantaminen
• saaliin piilottaminen
• saaliin syöminen ja tutkiminen
• luonnossa liikkuminen ja lepääminen sekä vuorovaikutus lauman kanssa saaliin saamiseksi
• lisääntyminen ja pentujen hoito
• reviirikäytös ja vahtiminen
• nukkumapaikan petaaminen ja sijainti

Virikkeistämistä tämäkin - katsellaan ankkoja

Tulisikin miettiä, mihin juuri oma koira on jalostettu ja antaa koiransa toteuttaa juuri sille voimakkaiten jalostettuja tarpeita. 

Jos ajattelen oman laumani viettipohjaa, niin saalisvietti kummallakin likalla aktivoituu kun lelu liikkuu niistä pois päin. Kipsulla saalisvietti ei kuitenkaan ole yhtä voimakas kuin Caralla, sillä Kiksu kyllä lähtee jahtaamaan liikkuvaa saalista hyvinkin hanakasti ja äänekkäästi, mutta se ei aina jaksa käydä saaliiseen kiinni. Sen sijaan Kiksulle vietti jossa saalista syödään motivoi sitä paremmin. Kips onkin ahne ja motivoituu hyvin herkuista. Cican saaliiseen kiinnikäymättömyys juontuu sen paimentaustasta - paimenkoiran saalisvietti on jalostettu niin että koira jahtaa "saaliitaan" mutta ei saa käydä niihin kiinni.

Kiksulla on myös selkeästi Caraa voimakkaampi reviirikäytös. Se laittaa monesti neljäntassun jarrut pohjaan, jos meinaamme poiketa tavanomaisesta reitistämme tai kävellä tutun reitin ohitse. Kun vaihdamme suuntaa Kiksun mielen mukaan, se laittaa samantien nenän maahan ja nuuhkii, ketkä ovat kulkeneet sen reviirillä. Kiksu tykkää myös vahdata ympäristöään, ja se viettää erittäin mielellään aikaa ikkunan ääressä. Se ilmoittaakin aika herkästi ulkonaliikkujista ja äänistä.

Cara taas on kova petaamaan, ja joka ikinen kerta kun tulen töistä kotiin, on lattialla oleva koirien alusta pedattu epänääräiseksi mytyksi. Caran ehdottomasti vahvin vietti on kuitenkin laumavietti. Sen päämäärä on olla minun suosiossani, ja se tulee monta kertaa päivässä minun vierelleni nukkumaan ja kerjäämään huomiotani. Cara ei ole erityisen kova nuuhkimaan tai tarkkailemaan ympäristöään, mutta se tykkää lähteä saaliin perään ja jos se näkee tai kuulee liikettä maastossa, se valpastuu välittömästi. Se myös muistaa erittäin hyvin jos se on joskus kohdannut oravan jossain tietyssä paikassa - jatkossa se muistaa varmasti tarkkailla samaa puuta uudelleen. Molemmat likat myös tekevät lenkeillä sitä että ne pysähtyvät tarkkailemaan puiden latvustoja silmät sateliittilautasen kokoisina - ja ne näkevät joka ikisen liikkeen, ja joka ikisen oravan ja jäniksen ja linnun ennen kuin minä näen ne. Jos eläisimme niitä aikoja kun valuuttana oli oravannahka, olisin upporikas koiranomistaja.

Tapoja joilla koiraa voi virikkeistää:

• ruuan jäädyttäminen
• erilaisten koiralle uusien mutta turvallisten ruoka-aineiden lisääminen normaalin ruuan sekaan
• kaivaminen
• herkkujen piilotus maahan tai puuhun tai jonkin kankaan sekaan
• jäljen tekeminen
• luiden ripustaminen puunoksaan
• ruualla täytetyt aktivointilelut ja pahvipakkaukset
• nahkaisten luiden nylkeminen
• luiden pureskelu
• ruuan piilottaminen sanomalehtimyttyihin
• hajulaatikko eli laatikko johon kerätään uusia hajuja koiralle
• käpy- tai kangassuilulaatikko josta koira saa etsiä herkkuja
• ruuan syöttäminen ympäristöön ripoteltuna
• haistelu lenkeillä
• ympäristön seuraaminen ja vahtiminen esimerkiksi ikkunasta tai ulkona

"Saaliin repiminen"

Onko sinulla hyviä aktivointi- tai virkkeistämisvinkkejä?