Etana etana näytä sarves ja etsi järkes

AGILITY ON URHEILUA. MINÄ URHEILEN. KOIRANI URHEILEVAT. En siis enää vain pelleile koirien kanssa viikonloppu toisensa perään suunnilleen viitenäkymmenenäkahtena viikonloppuna vuodessa. Huikean kiva juttu, ja toivottavasti verohelpotus näkyy konkreettisesti harrastajien kukkarolla saakka. Ja seuraavaks oksennellaan kuulumissii.



To-treeneistä kätteen jäep tämmöttii:

1. Vaihtele palkan paikkaa ja antotapaa paljon paljon enemmän: palkkaa ennen ja jälkeen kontaktin, anna kouluttajan palkata, palkkaa hypyiltä, palkkaa ennen putkea
2. Odota että koira ottaa keppien ekan välin ja palkkaa sanallisesti vasta kun koira oikeasti onnistuu äläkä hihku epäonnistuneesta suorituksesta (millo oon alkanu hihkumaan vääristä suorituksista!?)
3. JUOKSE NAINEN JUOKSE KUIN FORREST!! Rytmitä! Hidasta > vaihda suuntaa > kiihdytä TAI ota kontakti koiraan > odota että koira lukitsee esteen > kerro koiralle seuraava este
4. Namirasia sivussa toimii jos olen riittävän jämäkkä sen suhteen että koiran on tasan tehtävä vaadittu asia ennen palkalle menemistä (Caran keskittyminen kuitenkin alkoi aikaisemmin herpaantumaan täysin kun palkkarasia odotti sivussa joten lopetimme tämän käytännön)

Ja tällattis pikku asioita voitas vaikka harjotella:

1. Palkka sivuun, koiran tultava luokse palkkaan katsomatta > palkkaus heti kun lähtee liikkeelle katsomatta palkkaan
2. Palkkarasian viskaaminen viskityyliin (viskin vahvistus)
3. Hirttokuvion vahvistaminen namirasian viskaamisella
4. Putkeen lähetys mahdollisimman kaukaa namirasia putken toisessa päässä
5. Putki, kepit putki ja palkka aina putken jälkeen

Hehö nojoo. Kävästiin taas mätsäreissä, talkoilin samalla ku oman seuran mätsärit oli. Esitin samalla Caran IA SIN- ja Cicaron PA PUN4. Koiria oli ihan hyvä määrä joten aika mukava oli tuo Kipin sijoitus. Olin ensmäistä kertaa karjumassa myös mikrofoniin tässä tapahtumassa, ja minä ku en mikään puhuja-esiintyjätyyppi ees oo. Mut uusia kokemuksia ja ihan hauska homma oikeestaan heti ku tän kaikenjännääjän kädentutina lakkas!

Toinen rivi ruusukkeita täynnä än yy tee nyt. Pokaalitkin kahella rivillä. Ohhoh.

Likat ne tässä unohti taas kepit, taioiekestaan minä unohin kuinka kepit ohjataan. Pitää oppia malttamaan se mikrosekunti että koira tasan oikeesti aloittaa kepit ekalla välillä. Ei niin että juostaan päin keppejä ku päätön sika jouluna päin navettaa ja toivotaan varpaat ristissä että koira alottaa kepit sen kummemmitta ohjauksitta. Käytiin paniikkireenaamassa keppejä taas lähikentällä ku kenttä oli kerranki aurattu. Muutaman toiston jälkeen molemmat pujottelivat hienosti. Kehuin aivan törkeellä äänellä anteeks vaan hiihtofriikit viereisellä ladulla. Joo ja namitin aivan simooona ku likat sai tuttavalta tänään uutta namiskata.



Uusimman torstain treenit olivat samalla kisoja edeltävät treenit. Pakkovalssattiin, takaaleikattiin, todettiin ettei takaaleikkaus suju joten persjätettiin, saksattiin... Ja sain taas kuulla että koirani osaavat kepit mutta minä en. Entäs nyt sitten. Alan hissutella ja muutun aivan erilaiseksi ennen keppejä. Koirat muuttuvat heti epävarmoiksi ja alkavat himmata ja komentaa ja keskeyttävät kepit. Kun minä ohjasin varmasti ja vedättämällä, odottaen silti edelleen että koira ottaa ekan välin, niin koirat suorittivat kepit mukisematta. Enkä saa sanoa mitään jes-sanaa kun koira ottaa ekan välin koska se tarkoittaa palkkaa ja ne keskeyttävät kepit. Enkä saa laittaa käsiä taskuun täysin tiedostamattani keppien viimeisten välien aikaan tai ne keskeyttävät kepit. Annan myös riittävästi tilaa koiran suoritukselle. Varsin häiriöherkkiähän nää kepeillä on.

5-6 pakkovalssi, 8-10 persjättö, 14 saksalainen. Pöytääkin tehtiin pitkästä aikaa!

Mikä on niin vaikeaa ohjata yhdet kepit ilman epävarmuutta?? Yksittäisenä ne sujuvat taas ihan kivasti, radanosana eivät. Mä oon tehny kepeistä meille oikein ison ongelmamörön. Lisäks miun pitäs ehkä unohtaa takanaohjaukset. Koirani kuuluvat vedätettäviin koiriin ja ne ovat tasan yhtä nopeita kuin minäkin olen. Ne vaativat minun tukeni radalla eivätkä ne tee siellä omia päätöksiään. Minun on aina oltava niiden edellä. Jos jään jälkeen, epävarmailen tai hidastelen, ne komentavat välittömästi. Onneksi olen tosi nopea ja pystyn kiihdyttämään tosi nopeasti täyteen vauhtiin jos vain jalat eivät ole makaroonia. Kisoihin sain kaksi tehtävää: Juokse ja ole varma! Huomenna kisataan siis ACE:n uudessa hallissa neljän radan verran.



Myöhäislauantaina tapahtuu myöskin jännnniä asioita! Jenny ja Vilkku koiriamaalta-blogista hilppasevat tänne Savonmualle meitäkin reissullaan moikkaamaan. Meinattiin keksiä jotaki koiramaista tekemistä, vaan aikataulu on vielä avoin. Kiva nähhä mitä miu likat tuumastaa nuorikkopaimenesta yökylässä.