Suojeliuskoirien ympäröemänä

Pimeetä ku talviunta nukkuvan karhun persiissä, hiliasta ku huopatossutehtaalla maanantaina. Ei ristin sielua eikä sielutontakaan. Vain neljä koiraa ja Leena.

Mökkeiltiin lauman kanssa pari yötä. Oiski aina niin helppoa. Laskea vaan koirat aamulla ovesta pihalle ja keitellä ittellee aamukaakaot. Paitsit että kaakaojauhe oli jo viety talveks pois mökiltä kesää oottelemaan, että hörpiskelimpä sitten vaan omppumehua. Hieman saattoi pimeän laskeutuessa pelottaa, mielikuvitus kun on vilkas ku kehä kolmone vähä ennen juhlapyhiä. Vaan on aina yhtä rauhoittavaa ajatella että jos ikinä mikään liikkuisi ulkona - unohtamatta tietenkin sitä että ollaan keskellä ei yhtikäs mitään kaukana sivistyksestä onnettomuuden tai mökkimurhan sattuessa - koirat kyllä ilmoittaisivat. Ja ehkäpä myös puolustaisivat, Sani ja Caramel ainakin. Vaan eiköhän mökillä ole silti turvallisempaa kuin kaupungissa.



Mökiltä tullessa suuntasimme paluumatkalla aksatreeneihin. Kerrankin sain kuulla että rytmitykseni oli sujuvaa. Tehtiin ihan uhan edestä niin monessa kohassa hirttoja kuin vaan mahollista. Kepit oli tosi hitaat kummallakin koiralla. Nyt ennen kisoja pitää kyllä taas tehä niille jotakin, vahvistaa niitä ihan syntisesti. Mikään ei tymmi niin paljo ku se että nolla ottaa kii kepeistä. Ärtsistä. Kumma miten ne aina heikkenee ajan kanssa.

Molemmat likat yrittää kovasti pois maailmankartalta. Pudottavat niin vinhasti karvaa että lieköhän koko koirista enää mitään jälellä viikon kuluttua. Ihan karmeeta. Tarvi ku vähä koiraan päin katsoa ja varovasti hipasta ni posahtaa ja koko koira lentää karvoina kohti otsoonii.

Blogin ulkoasulle olen halunnut tehdä jotakin jo pitkän aikaa. Vaan kun tuo koodaaminen on mulle aina yhtä suurta taistelua kun en sitä niin hyvin hallitse, niin pitänee joskus varata siihen riittävästi aikaa ja toteuttaa ulkoasun päivitys kertaheitolla. Leveysasetukset ovat tällä hetkellä aivan väärällään ja sen sellasta. Kattellaan kun kerkiin, niin sitten uutta ulkkaa.

Jäällä käytiin aina niin pitkään ku alko loskakelit. Kylläpä koirat nautti kun saivat irrotella jäällä. Vahvistelin koirille agin käsimerkkejä siellä samalla, eli kun laitoin käden nyrkkiin matalalle, koirat tulivat luokse ilman kutsusanaa. Kun laitoin käden auki korkealle, ne lähtivät kauemmas, jälleen ilman mitään sanailuja.



Kaksissa mätsäreissäki on päästy töiden lomassa pyörähtämään. Lauantaina uusi K9 Center järjesti mätsärit, jossa Cicaro oli pienten aikuisten PUN- ja Caramel isojen aikuisten SIN4. Kehät oli porrastettu, joten odottelua ei ollut ollenkaan liikaa. Unohdin kuitenkin kevythäkkimme sivulaukun kotiin, jossa oli tyttöjen nly-hihnat. Ostin sitten paikan päältä SaNika:n ohuen hihnan hätähihnaksi kun en viitsinyt Rukan leveissä nylonhihnoissa ja leveissä eläinkuosisissa puolikurkkareissakaan koiria kehään viiä.

Sunnuntaina kisattiin HuPun mätsäreissä joissa porukkaa oli ku kesämarkkinoilla. Jokasessa suuremmassa kehässä eli pennuissa ja aikuisissa kaikkine variaatioineen oli nelisenkymmentä osanottajaa. Kehiä ei oltu porrastettu joten odottelua tuli kohtuuttoman paljon, ja jälleen taas kerran niin kuin ihan joka hemmetin mätsäreissä käy, pienet aikuiset ja isot aikuiset etenivät aivan samaan tahtiin. Siispä tuntikausien odottelun jälkeen tytöt piti esittää samaan aikaan. Voi että tämä tympii sitten aina yhtä paljon. Juokset kahen kehän väliä sanomassa että saatat myöhästyä ku oot toisessa kehässä ja vaihat koirat lennosta. Jos maksan osallistumismaksut, niin tasan haluan esittääkin koirat itse. Siispä en hankkinut mitään varaesittäjää. Miksi maksaa jos ei saa edes itse esittää koiraa. Cicaro näissä mätsäreissä pienten aikuisten SIN- ja Caramel hienosti isojen aikuisten SIN2.



Agilityrintamalla tulosillaan ois kisoja. Kisataan 27.2. ja 26.3. ja kattellaan pidetäänkö luovaa kisataukoa loppukevät vai kisataanko vielä lisää. Treenejä on alkuvuodesta jäänyt väliin useammat, mikä tietysti huono kisojen kannalta. Että yritellään taas nollailla, ja jos vaikka Cicarolle ekat nollat?

Talvisia kuvia lisää alla.