26.2.2016

Etana etana näytä sarves ja etsi järkes

AGILITY ON URHEILUA. MINÄ URHEILEN. KOIRANI URHEILEVAT. En siis enää vain pelleile koirien kanssa viikonloppu toisensa perään suunnilleen viitenäkymmenenäkahtena viikonloppuna vuodessa. Huikean kiva juttu, ja toivottavasti verohelpotus näkyy konkreettisesti harrastajien kukkarolla saakka. Ja seuraavaks oksennellaan kuulumissii.



To-treeneistä kätteen jäep tämmöttii:
  1. Vaihtele palkan paikkaa ja antotapaa paljon paljon enemmän: palkkaa ennen ja jälkeen kontaktin, anna kouluttajan palkata, palkkaa hypyiltä, palkkaa ennen putkea
  2. Odota että koira ottaa keppien ekan välin ja palkkaa sanallisesti vasta kun koira oikeasti onnistuu äläkä hihku epäonnistuneesta suorituksesta (millo oon alkanu hihkumaan vääristä suorituksista!?)
  3. JUOKSE NAINEN JUOKSE KUIN FORREST!! Rytmitä! Hidasta > vaihda suuntaa > kiihdytä TAI ota kontakti koiraan > odota että koira lukitsee esteen > kerro koiralle seuraava este
  4. Namirasia sivussa toimii jos olen riittävän jämäkkä sen suhteen että koiran on tasan tehtävä vaadittu asia ennen palkalle menemistä (Caran keskittyminen kuitenkin alkoi aikaisemmin herpaantumaan täysin kun palkkarasia odotti sivussa joten lopetimme tämän käytännön)
Ja tällattis pikku asioita voitas vaikka harjotella:

1. Palkka sivuun, koiran tultava luokse palkkaan katsomatta > palkkaus heti kun lähtee liikkeelle katsomatta palkkaan
2. Palkkarasian viskaaminen viskityyliin (viskin vahvistus)
3. Hirttokuvion vahvistaminen namirasian viskaamisella
4. Putkeen lähetys mahdollisimman kaukaa namirasia putken toisessa päässä
5. Putki, kepit putki ja palkka aina putken jälkeen

Hehö nojoo. Kävästiin taas mätsäreissä, talkoilin samalla ku oman seuran mätsärit oli. Esitin samalla Caran IA SIN- ja Cicaron PA PUN4. Koiria oli ihan hyvä määrä joten aika mukava oli tuo Kipin sijoitus. Olin ensmäistä kertaa karjumassa myös mikrofoniin tässä tapahtumassa, ja minä ku en mikään puhuja-esiintyjätyyppi ees oo. Mut uusia kokemuksia ja ihan hauska homma oikeestaan heti ku tän kaikenjännääjän kädentutina lakkas!


Toinen rivi ruusukkeita täynnä än yy tee nyt. Pokaalitkin kahella rivillä. Ohhoh.
Likat ne tässä unohti taas kepit, taioiekestaan minä unohin kuinka kepit ohjataan. Pitää oppia malttamaan se mikrosekunti että koira tasan oikeesti aloittaa kepit ekalla välillä. Ei niin että juostaan päin keppejä ku päätön sika jouluna päin navettaa ja toivotaan varpaat ristissä että koira alottaa kepit sen kummemmitta ohjauksitta. Käytiin paniikkireenaamassa keppejä taas lähikentällä ku kenttä oli kerranki aurattu. Muutaman toiston jälkeen molemmat pujottelivat hienosti. Kehuin aivan törkeellä äänellä anteeks vaan hiihtofriikit viereisellä ladulla. Joo ja namitin aivan simooona ku likat sai tuttavalta tänään uutta namiskata.



Uusimman torstain treenit olivat samalla kisoja edeltävät treenit. Pakkovalssattiin, takaaleikattiin, todettiin ettei takaaleikkaus suju joten persjätettiin, saksattiin... Ja sain taas kuulla että koirani osaavat kepit mutta minä en. Entäs nyt sitten. Alan hissutella ja muutun aivan erilaiseksi ennen keppejä. Koirat muuttuvat heti epävarmoiksi ja alkavat himmata ja komentaa ja keskeyttävät kepit. Kun minä ohjasin varmasti ja vedättämällä, odottaen silti edelleen että koira ottaa ekan välin, niin koirat suorittivat kepit mukisematta. Enkä saa sanoa mitään jes-sanaa kun koira ottaa ekan välin koska se tarkoittaa palkkaa ja ne keskeyttävät kepit. Enkä saa laittaa käsiä taskuun täysin tiedostamattani keppien viimeisten välien aikaan tai ne keskeyttävät kepit. Annan myös riittävästi tilaa koiran suoritukselle. Varsin häiriöherkkiähän nää kepeillä on.
5-6 pakkovalssi, 8-10 persjättö, 14 saksalainen. Pöytääkin tehtiin pitkästä aikaa!

Mikä on niin vaikeaa ohjata yhdet kepit ilman epävarmuutta?? Yksittäisenä ne sujuvat taas ihan kivasti, radanosana eivät. Mä oon tehny kepeistä meille oikein ison ongelmamörön. Lisäks miun pitäs ehkä unohtaa takanaohjaukset. Koirani kuuluvat vedätettäviin koiriin ja ne ovat tasan yhtä nopeita kuin minäkin olen. Ne vaativat minun tukeni radalla eivätkä ne tee siellä omia päätöksiään. Minun on aina oltava niiden edellä. Jos jään jälkeen, epävarmailen tai hidastelen, ne komentavat välittömästi. Onneksi olen tosi nopea ja pystyn kiihdyttämään tosi nopeasti täyteen vauhtiin jos vain jalat eivät ole makaroonia. Kisoihin sain kaksi tehtävää: Juokse ja ole varma! Huomenna kisataan siis ACE:n uudessa hallissa neljän radan verran.



Myöhäislauantaina tapahtuu myöskin jännnniä asioita! Jenny ja Vilkku koiriamaalta-blogista hilppasevat tänne Savonmualle meitäkin reissullaan moikkaamaan. Meinattiin keksiä jotaki koiramaista tekemistä, vaan aikataulu on vielä avoin. Kiva nähhä mitä miu likat tuumastaa nuorikkopaimenesta yökylässä.

5 kommenttia:

  1. Ihania seropipaimenia sulla ! :) tosi kauniita kaikki.

    VastaaPoista
  2. En tiedä onko kukaan ehdottanut vastaavaa teille, mutta mitä jos kokeilisitte hetkeksi "unohtaa" kepit ja treenata/kisata sillä välin vaikka hypäreillä pitääksesi koirien kanssa hyvän menon yllä? Teidän kisavideolla (fb) näytti, että molemmille kepit olisivat epämieluisa este eivätkä ne haluaisi suorittaa niitä. Eli oletteko ehkä vain hinkanneet keppejä liikaa ja ongelmien aiheuttama kireys(?) ja epävarmuus välittyy sieltä koiriin, kun omassa mielessäsi ajattelet että tää on nyt PAKKO saada toimimaan. Pystyisittekö ehkä pitämään siis taukoa ja aloittamaan myöhemmin kepit jotenkin ihan alusta ilman mitään edistymispaineita? Tällainen tuli vaan mulla mieleen, mikään ekspertti en ole. Yksittäisenä esteenä suoritettuna sekä sulla että koirilla on kierrokset ja paine matalammalla. Omien koirien kohdalla olen aksassa huomannut, että ylitsevuotava huutokehupalkkauskin voi paineistaa koiraa ja tehdä siitä suoritettavasta asiasta koiralle isomman asian mitä se onkaan, ja se voi jatkossa sitten horjuttaa sitä koiran varmuutta. Aito ja "rento" ilo onnistuneesta suorituksesta välittyy kyllä vähemmälläkin. Onko kukaan muu ohjannut sun koiria treeneissä, että miten ne kepittelisi jonkun muun ohjaamana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyppäreilläki on kepit, joten ei niistä ainakaa kisoissa eroon pääse. Me on nyt tehty keppejä noin 5min per koira per viikko, joten se ei voi olla ainakaan liikaa, uskoisin. Mä luulen et meidän pitäis vähitellen asteittain sisällyttää kepit osaks rataa. Eli kun kepit sujuvat yksittäisenä hyvin, otetaan ne osaks ihan lyhyttä "rataa" eli vaikka putki tai hyppy ennen ja jälkeen keppien.

      Mä oon myös ehottanu kouluttajille että entäs jos alotettas kepit ihan alusta. Ne on sitä mieltä olleet aina et ei niitä alusta tarvi alottaa koska koirat oikeesti osaa kepit, mä vaa en osaa ohjata niitä kepeillä koska ne on niin tarkkoja miu ohjauksesta. Tehtiin kyllä sellane muutos että käskysanaa kepeille muokattiin. Ja aletaan nyt palkkaamaan ainaki Caralle vikaa keppiväliä niin että koutsi heittää namirasian maahan just siihen aikaan ku Cara alottaa viimesen keppivälin pujottelemisen. Eli koira oppis että palkka sinkoaa maahan heti ku se tekee päätöksen vikan välin pujottelemisesta.

      Viime reeneis Cicaro pujotteli kepit radan osana kaks kertaa onnistuneesti! Eli jos kepit saatas sujumaan osana rataa treeneissä, ne vois sujua kisoissaki radanosana. Oltiin joskus ihan samas tilantees eli toivoin et kepit alkaa sujua treeneis, ja nyt on siis tultu takas samaa pisteesee eli on otettu takapakkia. Sulalla maalla voidaan treenata keppejä yksittäisenä ja häiriötä lisäten tos lähikentällä. Talvella ei oikein oo mahiksia ku en taho lumella treenata liukastumisriskin vuoksi. :) Ehke tää tästä taas hiljalleen. Just kute sanoit, kyse on siitä, kui kovalla paineella koira menee kepeille. Kisoissa on ihan eri paineet ku treeneis. Eli kovemmassa vireessä treenaamista ja häiriönsietoo pitäs tehä enemmän. Pitänee kiinnittää kans huomiota toho palkkausääneen, ettei vejä iha överiks :DD! Kukaan muu ei oo koskaan ohjannu miu koiria, mitä ny joku ei-agilityä-harrastava kaveri kerran testas vähäse. Kiitos viestistä!

      Poista
  3. Oho, siis joo tietty hypäreilläkin on kepit. Mitä oikein ajattelin... :D

    VastaaPoista

Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.