Tiineysröntgen

Caralle oli varattu aika tiineysröntgeniin tiistaille klo 13. Kun ell kysyi että montaako pentua itse veikkaan, heitin että 4 maksimissaan, koska olinhan koko ajan ihmetellyt koiran mahan hiljaista kasvua verrattuna esimerkiksi Sanin mahan kasvuun joka samoilla vuorokausilla oli vähintään kaksinkertainen. Vähintään kaksi pentua oli tulossa, se oli selvää, sillä potkuja tuntui molemmilla puolilla kylkiä. 4kpl pentuja olisi juuri ideaalimäärä, ajatellen että hoidan pentueen työn ohessa, joten mitään liian suurta pentuetta en toivonut.

Kuva oli nopeasti napsaistu ja laskin heti näytöltä ennen hoitajan kommenttia että kaksi pentua siellä näkyy polskivan. Tuttu ortopediaan erikoistunut ell vilkaisi myös hetken kuluttua kuvan ja vahvisti että kaksi pentua siellä näkyy. Kysyin että onko kuvassa mitään epäselvyyttä, että voisiko siellä olla vielä kolmaskin pentu, eikä näin hänen mielestään ollut. Kuvassa lähempänä synnytyskanavaa oleva pentu on oikein hyvässä asennossa ja toinenkin pentu on ihan hyvässä asennossa, eikä kumpikaan ole liian suuren näköinen syntyäkseen normaalisti. Jos vain poltot riittävät, ei synnytyksessä pitäisi olla ongelmia. Sellanen vilske mahasta kyllä käy että siellä voisi luulla olevan enemmänkin pentuja, mutta ei. On vaan vauhdikkaita kavereita aina kun sattuvat olemaan hereillä.

Suhtaudun kriittisesti pieniin pentueisiin, mutta tiedän myös että 5-vuotiaan nartun tiinehtyminen on jo heikompaa kuin 3-vuotiaan. Pentuja on tulossa vähemmän kuin odotin huomioiden pentujen vanhempien sukujen suurehkot pentuekoot ja sen että astutus onnistui kahteenkin otteeseen. Ehkä astutusajankohta ei sittenkään osunut aivan nappiin, eihän onnistunut astutuskaan aina todellakaan ole tae että narttu ylipäänsä tiinehtyy. Mutta parempi kai tämäkin kaksi kuin ei laisinkaan. Jatkokasvatusta ajatellen valinnanvaraa ei tosin paljoa ole ja kasvatus tyssää tietenkin heti jos nämä kaksi eivät ole sopivia kasvatuksen jatkumista silmällä pitäen. Vaan se on sen ajan murhe sitten, nyt iloitaan näistä kahdesta ipanasta.

Ensin mieleni valtasi tietenkin pettymys, sillä nartun syntyminen, saatika juuri sopivan luonteisen nartun syntyminen on heti epätodennäköisempää pienessä pentueessa. Jospa laatu kuitenkin korvaisi määrän. Toisaalta olin jo varautunut siihen ettei koira ole lainkaan tiine, sillä ei se siltä vaikuttanut kuin vasta hyvin myöhäistiineydessä. Tämä oli Caran viimeinen tilaisuus ensipennuille, joten jos se olisi nyt jäänyt tyhjäksi, en olisi kyllä enää astuttanut sitä ensi kesänä, sillä se olisi silloin jo 6-vuotias. Jos positiivisia puolia täytyy etsiä niin ainakin koiran pitäisi palautua pentujen saannista nopeammin ja päästä takaisin agikentille. Nyt vain toivotaan että ne kaksikin pentua syntyisivät elinvoimaisina ja että synnytys ylipäänsä sujuisi ilman harmia ja huolia. Toivon tietysti edes yhtä narttua.

57. tiineysvuorokausi. Siellä ne potkiskelijat möllöttävät.

Treenisuunnittelua

Fasaaaaani!! Ota kiinni pian heti!

Sai taas jotakin ajateltavaa treeneistä, joten tässäpä taas puretaan ajatuksia. Asetin vuodenvaihteessa meille tavoitteeksi vuodelle 2016 että kehitämme takaaleikkausta. Tämä vaatii tietenkin sitä että koira uskaltaa irrota minusta eteenpäin. Melkein samaan lauseeseen saisin ängettyä estehakuisuuden - eli että koira uskaltaisi tehdä tarvittaessa omiakin ratkaisuja radalla, eikä se ole kädessäni kiinni.

Mehän on kehitytty irtoamisen suhteen paljonkin, ja radoilla pyrin jo melkein automatisoidusti siihen että lähetän koiran esteelle mahdollisimman kaukaa. Oltiin nyt yhteistreeneissä, joissa sain kouluttajalta vinkkejä vaikka ja mihin.

Takaaleikkausta lähdemme rakentamaan sillä että heitän koiralle lelun tai namirasian ja pitelen koiraa hetsaten sitä palkalle. Lähdemme koiran kanssa juoksemaan palkalle samanaikaisesti ja koira saa palkan siitä että se (luonnollisestikin nopeampana) ennättää ensin palkalle. Kun koira alkaa irrota hidastelematta, siirrytään vasta sitten seuraavaan vaiheeseen eli siihen että takaaleikkaan koiran sen juostessa palkalle. Takaaleikkaaminen täytyy tehdä vasta kun koira todella irtoaa hyvin palkalle, joten kiirehtiä ei saa. Koira saattaa muutoin häiriintyä kun ohjaaja lähteekin juoksemaan hieman eri suuntaan koiran takana.

Hei olisiko teillä hetki aikaa puhua ruuasta?

Toinen harjoite jolla takaaleikkausta voi harjoitella tulee tässä. Koira laitetaan seisomaan aloilleen ja mennään sen vierelle seisomaan ja palkataan koiraa tästä. Vähitellen tehtävää vaikeuttamalla voidaan siirtyä aivan koiran taakse ja vapauttaa koira tästä kun se ei katso omistajaa. Koiraa palkataan vain kun se ei katso ohjaajaa, sillä tarkoitus on saada koira irtoamaan ohjaajaan vilkuilematta. Lopulta asetelma on siis se että koira seisoo ohjaajan edellä häntä ohjaajaa kohti, ja ohjaaja seisoo koiran takana mahd. kaukana ja vapauttaa koiran erillisellä käskysanalla kuten tänne tai jes. Muitakin vinkkejä saimme, ne seuraavana.

Sunnuntain rata

Tikasharjoituksella voidaan vahvistaa koiran selkälihaksia, joka edesauttaa koiran yleistä kropan hallintaa ja kepeille kokoamista. Tikkaat tai muut askelmat asetetaan koiran nilkan korkeudelle maasta ja koira pyydetään astelemaan tikkaiden välejä hallitun hitaasti namittamalla koiraa .

Koriharjoituksella saadaan koiraa kokoamaan itseään esimerkiksi kepeille. Se vahvistaa koiran tasapainoa ja selkälihaksia.

Tasapainotyynyillä tehtävillä harjoituksilla vahvistetaan koiran tietoisuutta takaosastaan, jolloin koira hallitsee takaosansa paremmin mm. nopeissa pysäytyksissä kuten kontaktien alastuloilla 2o2o-asentoon pysähdyttäessä. Varsinkin nuoret koirat jotka eivät vielä hallitse takapäätään, tehdesssään jarrutuksen 2o2o-asentoon mennessään heittävät herkästi takaosansa jommalta kummalta sivulta yli, koska eivät saa takapäätään pysähtymään samalla tavalla kuin etupäätään. Tasistyynylle peruuttaminen ja takajalkojen siirtäminen siihen, samoin kuin siinä seisominen joko kahdella tai neljällä jalalla parantavat myös tehokkaasti koiran kropan hallintaa ja syvälihaskuntoa.

Pehmeällä alustalla ristikkäisten jalkojen ja vierekkäisten jalkojen nostelu parantaa koiran tasapainoa ja vahvistaa koiran syviä lihaksia.

Kontaktihäiriötreenissä koira saadaan opetettua siihen, ettei se hievahdakaan kontaktialueelta ennen kuin saa siihen tietyn käskysanan. Samalla kontaktien 2o2o-kriteeri vahvistuu koiralle, ja koira tietää tasan mitä sen tulee kontaktipinnalla tehdä. Tällöin kontakteista tulee nopeat ja suoritusvarmat. Koiraa siis häiritään ensin kotioloissa, kun koira seisoo kontaktipinnalla. Koira ei saa hievahtaa kontaktipinnalta. Jos koira hievahtaa, se viedään uudelleen kontaktipinnalle. Jos koira ei hievahda, se vapautetaan kontaktipinnalta ja palkataan vähän matkan päähän. Harjoitusta vaikeutetaan ja koiraa hetsataan leluilla ja herkuilla ja koiraa voi jopa töniä hellästi, ja koiran tulisi siitä huolimatta pyrkiä säilyttämään neljä tassuaan kontaktipinnalla. Koira tietää että sitä siltä halutaan, joten se pyrkii siihen määrätietoisesti.

Tiiättekö muita hyviä lihas- ja tasapainoharjoituksia agilitykoiria varten?

Olga ja Lauri, laulujoutsenet

Loppuviikko meni täysin mökkeilessä ja aksaillessa. Vietettiin ihana mökkivapaa, ja Aurora ja siskonikin liittyivät kahdeksi yöksi mökkeilemään. Sisko yllätti ilmestymällä odotettua aikaisemmin paikalle, kun hänen piti tulla vasta seuraavan päivän aamuna. Koiratkaan eivät kuulleet lainkaan auton ääntä, joten yllätyimme kaikki ihan yhtä paljon kun lähellä puolta yötä joku ilmestyikin ikkunan taakse koputtelemaan.

Torstaina emme päässeet mökkeilyn takia viikkotreeneihin, mutta humputeltiin perjantaina rataa jonka olin suunnitellut ryhmälle. Sunnuntaina vedin myös toisen ryhmän treenit, ja tehtiin Cicaron kanssa siinä sujuva nollarata. Nyt onkin jo 4 vedettyä reeniä koulutusohjaaja-vihkosessa, ja ohjaustekniikkavideokin on videoitu (joskin ei editoitu) joten kurssi on hyvällä mallilla toteutumassa.

Joutsenten perässä kehtaa pikkumustakin uida. Aurora jahtaa siskonsa rantaan.

Koonti tulevasta yhdistelmästä

Tässäpä tätä ajatuksen purkua yhdistelmästä. Carasta voit lukea lisää tämän blogin syövereistä useamman vuoden takaa, tai vaihtoehtoisesti voit lukaista koosteen neidistä sen omalta sivulta.

Terveys

• luusto
  
  Uroksella on priimalonkat, kyynärät ja polvet sekä terveet silmät. Selkä kuvataan myöhemmin. Sen lähisuvussa on polvivika jota on jouduttu operoimaan. Suvussa esiintyy lonkkaniveldysplasiaa, ja suvun luustoa on tutkittu melko paljon. Porokoira on luustoltaan hyvin terve rotu mikä tuki valintaani juuri tähän yhdistelmään. Nartulla on B/B lonkat ja terveet kyynärät, polvet ja selkä sekä silmät. Suvussa esiintyy lonkkaniveldysplasiaa ja vain vähäinen määrä suvun koirista on luustotutkittuja. Kummallakaan vanhemmalla ei ole nivelrikkoa ja kumpikin on kestänyt hyvin aktiivikäyttöä. Narttu ei kehitä itselleen herkästi lihasjumeja.

• autoimmuunisairaudet
  Uros on geenitestattu terveeksi porokoirille tyypillisten sairauksien varalta ja on näiden osalta terve. Molemmilla vanhemmilla on terve turkki ja iho. Narttu oireilee vatsallaan jos se syö jotakin hyvin mausteista tai grillattua, mutta ei reagoi esimerkiksi jos ruoka vaihtuu saman päivän sisällä kuivaruuasta raakaruokaan. Kumpikaan vanhemmista ei ole allergiaoireillut tai sairastellut korva- tai silmätulehduksia.

• somaattiset sairaudet
  Kummallakaan vanhemmista ei esiinny lähisuvussa epilepsiaa, diabetestä, haima- tai maksavikaa, sydänsairauksia tai muutakaan somaattista sairautta.

• lisääntyminen
  Yhdistelmä on hyvin elinvoimainen. Lähisuvuissa ei ole esiintynyt astutus-, tiinehtymis-, synnytys- tai emonvaistollisia ongelmia. Kummankin suvussa pentuekoot ovat yleensä ottaen hyvän kokoisia ja pentukuolleisuus on harvinaista. Uros on astunut luonnollisesti ja aikaansaanut aina suurehkoita pentueita. Nartun se astui kaksi kertaa ilman ihmisen apua. Nartun isä on astunut luonnollisesti ja periyttänyt suuria pentueita vaikka on itse pentueensa ainokainen. Nartun emä oli helppo astuttaa, se tiinehtyi hyvin ja sai keskisuuren pentueen sekä hoiti sen alusta loppuun saakka erittäin hyvillä emonvaistoilla.

• muu terveys
  Kummallakaan vanhemmalla ei ole taustallaan mystisiä ontumisia tai muuta omituista oiretta tai käyttäytymistä. Molemmilla on normaali täysi purenta, ja ehkä on itsestäänselvyys että urokselta löytyvät molemmat kivekset mutta mainitaan nyt tämäkin.

Luonne

• saalisvietti
  Uros ei lähde riistan hajun perään. Toisinaan se jahtaa saalista näköärsykkeestä ja lopettaa jahtaamisen viimeistään kun saalis katoaa näkyvistä. Se ei ole hanakas käymään saaliiseen kiinni, ja se paimentaa intensiivisesti mm. poroja. Sen paimennus on niin intensiivistä ettei sen edes tarvitse mennä kovinkaan lähelle paimennettavia kun ne jo tottelevat sitä. Se ei käy kiinni kuolleeseen leluun mutta tykkää riepotella lelua. Se ei erityisesti kanniskele leluja eikä varsinkaan puolusta ruokaa tai leluja. Omistajaansa kohtaan se on kuitenkin puolustushalukas ja se yleensä hyökkää ennen kuin katsoo kuka sen reviirille yllättäen tunkeutunut koira on. Narttu nuuskii riistan hajua vain toisinaan. Kun se saa näkökontaktin saaliiseen, se virittyy heti ja jahtaa ja puree hanakasti saalista tai lelua. Toisinaan se etsimällä etsii saalisärsykkeitä ympäristöstä. Se syttyy vähäisesti kuolleelle lelulle. Se tykkää kanniskella lelua eikä se puolusta ruokaansa tai lelujaan lähes ikinä. Se luopuu hyvin herkästi resursseistaan. 

• laumavietti
  Uros on melko voimakkaasti laumaviettinen. Se ei lähde kauas omistajastaan ja tarkkailee vähän väliä että omistaja on näkösällä. Se viihtyy laumansa luona ja hakeutuu hyvin usein ihmiskontaktiin oma-aloitteisesti. Se ei kärsi eroahdistuksesta. Narttu on vomakkaasti laumaviettinen, ja se pysyttelee tiiviisti omistajansa läheisyydessä ja asettautuu usein omistajansa lähelle nukkumaan ja oleilemaan. Se hakee usein omistajansa huomiota ja nauttii siitä. Narttu lähtee välittömästi etsimään omistajaansa jos se menettää näkökontaktin. Narttu saattaa kuitenkin lähteä saaliin perään omistajan huudoista välittämättä, joten saalisvietti menee toisinaan laumavietin edelle. Narttukaan ei ole ikinä kärsinyt eroahdistuksesta.

• avoimuus
  Sekä uros että narttu ovat ihmisiä kohtaan avoimia ja luottavaisia eivätkä ne ole koskaan osoittaneet aggressiivisuuden merkkejä ihmistä kohtaan. Ne eivät ole arkoja eivätkä pidättäytyväisiä. Lapsia kohtaan molemmat käyttäytyvät luontevasti ja avoimesti. Uros saattaa olla varautunut toisia uroksia kohtaan ja se haastaa toisia uroksia. Uros on laumansa pohjalla lauman hierarkiassa. Narttu arastaa suurikokoisia ja liian innokkaasti käyttäytyviä toisia koiria mutta tulee pääosin aina toimeen toisten koirien kanssa varsinkin kun se saa tutustua niihin hetken. Narttu on laumansa hierarkiassa keskitasolla. Kumpikaan vanhemmista ei osoita lainkaan terävyyttä, joten jälkikasvu sopii todennäköisesti lapsiperheeseen.

• pehmeys/kovuus
  Molemmat vanhemmat ovat enemmän pehmeitä kuin kovia. Ympäristöä kohtaan kumpikaan niistä ei käyttäydy pelokkaasti eivätkä ne kehitä itselleen pelkotiloja ympäristön tapahtumista. Ne menevät reippaasti tutustumaan uusiin, epäilyttäviin asioihin. Alusta- tai ääniarkuutta kummallakaan ei esiinny. Uros on luonnetestin mukaan kovuudeltaan rotunsa keskitasoa.

• temperamentti
  Kummankaan vanhemman temperamentti ei ole kovin suuri. Ne eivät reagoi liian vilkkaasti ympäristössä tapahtuviin asioihin. Nartulla on täyssisko joka on sitä temperamenttisempi.

• hermorakenne
  Uros piippailee tylsistyessään ja toisinaan sille vieraassa paikassa. Se on kuitenkin muutoin hyvin hiljainen eikä juuri koskaan hauku. Se on saanut luonnetestissä oikein hyvän pistemäärän joka asettuu rotunsa keskipaikkeille tai hieman sen yli, eikä yksikään testin osa-alue ole miinuksilla. Narttu piippailee vain oikeasta syystä, ei juuri ikinä turhan takia ja se vaatii huomattavasti enemmän painetta tilanteeseen jotta se alkaa äännähdellä. Narttu haukkuu vain innostuessaan ja kiihtyessään paljon esimerkiksi agilityradalla tai kun joku tulee kylään. Ikkunan ohi kulkeville ihmisille ja koirille se harvoin reagoi ja silloinkin se lähinnä säestää lauman toista koiraa. Narttu on kohtuullisen hyvähermoinen.

Ulkonäkö

Uros on sirorakenteinen ja on korkearaajainen. Sen lanne on hieman liian pitkä, rintakehä lyhyehkö ja se on selkeästi korkeuttaan pidempi. Karvanlaatu on melko pehmeää, pitkää ja suoraa sekä pohjavilla tiivistä. Se omaa hyvät etukulmaukset mutta heikot takakulmaukset. Uroksella on erittäin hyvä liike. Narttu on pitkänomainen, pitkä- ja suorakarvainen ja sillä on normaali pohjavilla. Sen karvanlaatu on lievästi karkeahkoa ja sillä on hyvä, matkaavoittava liike. Uros on 55cm/21kg, narttu 42cm/13kg.

Millaisia jälkeläisiä on odotettavissa

Yhdistelmä on omalla mittapuullani varsin terve. Varsinkin yhdistelmän elinvoimaisuuden koen erittäin hyväksi ja minusta se on melkein tärkein lähtökohta koiria kasvattaessa.

Toivon että kasvattien tulevia omistajia kiinnostaisi luustokuvauttaa ja silmätutkituttaa kasvatit sitten aikanaan. Mikäli minkäänlaista terveydellistä epäkohtaa ilmenee, olisin erittäin kiitollinen jos tällainen tieto kulkeutuisi minulle. Luusto on tietenkin kaikkein konkreettisin seikka terveydessä, mutta kaikki muukin aina lisääntymisterveydestä tassujen kutinoihin ja hampaiden normaaliin vaihtumiseen sun muihin osatekijöihin kiinnostaa.

Luonteeltaan odotan jälkeläisten olevan ensimmäistä pentuetta hieman aktiivisempaa sakkia. Uskoisin että ne jaksavat tehdä hyvin töitä omistajansa kanssa, kuitenkin niin että ne kestävät myös tylsyyttä. Korostan, että luoksetulon opettamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota vanhempien saalisvietin voimakkuuden vuoksi. Saalisvietti on suureksi eduksi harrastuksissa, mutta arjessa se voi olla haaste koiran irtipidon ja toisten lemmikkien (kissat, kanit) kannalta.

Tässä yhdistelmässä olen erityisen innoissani siitä että jälkeläisillä on odotettavissa voimakas laumavietti. Se on ominaisuus josta pidän koirissa. Koen, että sen avulla voi rakentaa helposti hyvän suhteen koiraan. Pidän siitä että koira pysyy lähelläni omasta tahdostaan eikä vain siksi että minä vaadin niin. Laumavietti voi myös toimia yhtenä palkkauskeinona harrastuksissa kun koira palkkaantuu omistajan huomiosta eli kehuista ja silityksistä. Yksinään laumavietti ei kuitenkaan välttämättä riitä palkkauskeinoksi, joten riittävä saalisvietti auttaa palkkauksessa. Voimakas laumavietti voi sekin aiheuttaa ongelmia kuten eroahdistusta. Siksi yksinoloa kannattaa alkaa harjoitella systemaattisesti heti kun pentu saapuu uuteen kotiinsa. Ei kannata luottaa siihen että koira oppii yksinolon ilman opettamista.

Kumpikin yhdistelmän vanhemmista on suhteellisen pehmeä omalla mittapuullani. Ne eivät vaadi kovaa kättä ymmärtääkseen mitä niiltä vaaditaan. Hyvä niin, koska en voi sietää koiria joille jokainen asia täytyy kertoa pää punaisena ja vain siitä ilosta että ne unohtavat asian ehkä jo muutaman minuutin kuluttua.

Vaikka vanhemmat ovatkin ohjaajaa kohtaan pehmeitä, ne eivät ole pehmeitä ympäristöä kohtaan. Narttu ei ota itseensä vaikka se joskus jotakin asiaa säikähtäisi. Se unohtaa asian hetken kuluttua ja palautuu jännittävistä tilanteista nopeasti. Siihen on erittäin helppo luottaa. Vaikka minä veisin sen minne tahansa, se ottaa asiat lunkisti eikä sätkyile turhista.

Molempien vanhempien avoimuus ihmisiä kohtaan takaa toivottavasti sen että kasvatit menestyvät harrastuksissa ja perheen parissa myös pienten lasten ympäröiminä. Siltikin kasvatit tulee sosiaalistaa niin että ne eivät ole moksiskaan vieraiden ihmisten erilaisista lähestymistavoista ja että ne osaavat kohdata vieraan koiran ja ihmisen pelkäämättä ja liikaa intoilematta.

Kasvatit tulevat todennäköisesti olemaan suurimmalti osin melko siroja ja pitkänmallisia. Niitä kuvastaa kuiva olemus ja matkaavoittava, kevyt ja sujuva askellus. Niillä tulee olemaan pitkä, suorahko, säänkestävä turkki ja riittävä pohjavilla. Niiden säkäkorkeudet tulevat vaihtelemaan noin 45 - 55cm välillä ja paino tulee olemaan jotakuinkin 15 - 25kg.

Vaikka kasvattini ovatkin sekarotuisia, pystyn silti kertomaan niistä paljon ja voin sanoa mihin asioihin niiden kasvatuksessa kannattaa kiinnittää huomiota, koska tunnen pentujen kummankin vanhemman ja olen ottanut asioista selvää.

Olen kasvattanut nartun ja sen siskon omasta koirastani aina pentulaatikosta saakka ja sain tutustua urokseen viikon verran, mikä oli aivan erityisen hyvä tilaisuus. Pystyin siis tekemään uroksesta omia havaintojani ja havainnoimaan sen käytöstä eri tilanteissa. Uroksen omistaja vielä kertoi uroksesta erittäin avoimesti, niin hyvistä kuin huonoistakin puolista, joten pystyin peilaamaan näkemyksiämme samasta koirasta.

Arjen helppous tai sen vaativuus on toki osittain kiinni koiran perimästä, mutta ympäristölläkin on merkityksensä. Tietyt asiat nyt vain täytyy jokaisen koiran osata. En kuitenkaan voi kieltää etteikö pentujen rotukoiraa monimuotoisempi perimä vaikuttaisi hieman niiden luonnevariaatioon verrattuna rotukoirapentueeseen. Tiedän, millaisia luonne-eroja pentujen välillä on ja pystyn näin valikoimaan niille juuri oikeat, sopivat kodit. Pennut lähtevätkin uusiin koteihin hyvin pitkälti sillä perusteella, kuinka uskon kunkin pennun sopivan pennunottajalle luonteensa puolesta.

On aina helpompi ennaltaehkäistä kuin korjata jo olemassa olevia ongelmia. Vaikka kummatkin pentueen vanhemmat ovat arjessa perushelppoja ja hyvätapaisia koiria, se ei tarkoita että ne olisivat sellaisia ilman kouluttamista. Jokainen koira täytyy kouluttaa sille sopivalla, opastavalla, reilulla ja johdonmukaisella tavalla. Ei voi olettaa että pentu muovautuu oikeille urille itsestään ja vain hyvällä tuurilla.

Ensimmäinen vuosi pennun tulon jälkeen tulisikin järjestää niin että ei jousta koiran peruskoulutuksessa eli sisäsiisteydessä, hihnakäytöksessä, yksinolossa, rauhoittumisessa ja luoksetulossa. Jos sinun tulee valita ystävien kanssa hengailun ja koiran yksinoloharjoitusten välillä, valitse jälkimmäinen. Teet kauaskantoisia valintoja.

SE ON TIINE!

Ei mulla muuta. Oon vaan yks maailman onnekkain Leena ja halusin tulla kertomaan tän teille kaikille.

Pienistä napakoista potkuista ja vatsan muljahteluista ei voi enää erehtyä - meille tulee pentuja. Ruosteessa olleet rattaat pyörivät jälleen vinhaa vauhtia, ja sunnuntaina käydään hakemassa tarvikkeet pentulaatikkoon ja alkuviikolla hankitaan loput pentuetta varten tarvittavat tarvikkeet.

Lienee viimein aika paljastaa enemmän yhdistelmästä, joka saapuu maailmaan juhannuksen tienoilla. En ole kiusallani pitänyt teitä jännityksessä, koska halusin vain odottaa että koira on varmasti tiine ennen kuin jaarittelen yhdistelmästä ja ajatuksistani sitä koskien sen syvemmin nettiin. Olen tietysti erittäin innostunut yhdistelmästä ja toivon hartaasti syntyväksi sopivaa narttua, joka voisi jäädä tähän lähipiiriin äidilleni kasvamaan. Itselleni en ole jättämässä pentua tästä yhdistelmästä. Sydän kylläkin huutaa toisin mutta täytyy pysytellä järkevänä - tiedän että kaksi kisaikäistä, aktiivikäytössä olevaa harrastekoiraa on maksimimäärä minulle.

Uroksesta odotetuin tieto lienee sen rotu - lapinporokoira, yllättikö? Julkasen huomenna tuoreilla silmillä tarkemman koosteen yhdistelmästä.

Agimaanikot agimaaniset

Agilittyy sielä, agilittyy myäski tuola. Vuan mikäs se tuolt kurkistelloo? Notta agility tietenski!

Perjantaina vedin itsenäisesti ihan oikeet aksatreenit ilman toista koutsia. Ekalla kerralla viime perjantaina mukana oli ryhmän toinen koutsi. Suunnittelin samalla ensimmäistä kertaa ikinä radan koulutettavalle ryhmälle. Radan olin suunnitellut puolikkaalle kentälle mutta käytössä olikin koko kenttä. Toisella puolikkaalla sai sitten treenailla vapaasti omaa vuoroa odotellessa.



Lähdin suunnittelemaan rataa ihan vain nakkelemalla pari estettä Agility Mapsissa niin, että sinne muodostui tietyt ennalta haluamani tehtävät täyttävät estekombinaatiot. Välit täyttelin ihan keksimällä ja kokeilemalla. Halusin että rata sisältää kohtia joissa voi harjoitella putkijarrua, pakkovalssia ja vastakääntöä/jaakotusta. Samalla radalla korostui linjaus ja takaakiertoon irroittaminen. Pyytelin toki palautetta treenistä, se on tosi tärkeetä miulle tässä vaiheessa, ja sain hyvää palautetta treenin vaikeustasosta ja neuvojen antamisesta. Huippukiva ryhmä vedettävänä, ja voi ku mää tykkään kouluttaa!

Kuinka te muut agilityä kouluttavat suunnittelette radan treeneihin? Ois tosi nasta kuulla käytännön vinkkejä!



Koska torstain viikkoreenilöiset jäi välistä mökkeilyn takia, tehtiin koutsausrataa vielä tyttöjen kans harkkojen jälkeen. Ei sitä vaan jotenki osaa niin tosissaan mennä jos ei oo koutsia ja muita paikalla. Se o vähä sellast et no männää ny vähä tonne noi ja tehhää jottai. Vähä ku Kajjaanissa sillo ku reenattii omatoimisesti kerta viikossa viikkoreenin ohessa. Mut kyllä siihen omatoimiseenki treeniin jotenki ajallaan oppii. Ja sitä pitäs vaan tehä paljo enemmän. Välimatka vaan kehtuuttaa vaikka ei kai joku 15km pahakaan matka hallille oo.



Tehtiin vielä ittenäisen treenin lopuks jo kauan himoitsemaani mutkaputki - kepit - hyppy suoraa jota koirat rallitteli ees taas aina nii et palkka tuli putkelta vasta keppien jäläkeen. Näin treenattiin taas niitä herpeleen kepakoita vahvemmaks osaks rataa. Molemmat haki kepit erittäin hyvin, pujotteli erittäin hyvällä tekniikalla ja kertaakaan keskeyttämättä. Tehtiin tietenskin yhtä palio toistoja kummaltakkii puolelta. Cicaro ei kestänyt lainkaan sitä että takaaleikkasin ennen keppejä. Sen taakse ei mitenkään voi jättäytyä kepeillä, tai no jos joku ois etupalkkaamassa niin sitten ehkä. Mut ehkä meidän ei koskaan tarttekaa oppia sellasia hienouksia. Mä kyllä ennätän vikkelillä kintuillani vaikka valssin tai persjätön keppien lopussakin. Kun vaan joskus ois ees normivarmat kepit, jotka ei aina kariutus siihen että koira ei kestä kepeillä loppuun saakka, niin hemmetti ku ois kivaisaa.



Alan häivyttää keppien palkkausta kauemmas kepeistä, katotaan tuottasko se tulosta joskus. Sellattis sarjoja, jotka vähitellen vie palkkaa kauemmas ja kauemmas kepeiltä, vois olla joita harjoteltas ihan systemaattisesti tässä tänä kesänä ja syksynä:

Putki - Kepit - Putki - PALKKA
Putki - Kepit - Putki - Hyppy - PALKKA
Putki - Kepit - Putki - Hyppy - Hyppy - PALKKA

Ja tätähän pitäs tehdä aina vain korkeammalla ja korkeammalla vireellä, jolloin virettä voisi nostaa korkeammalle esimerkiksi putkirallittelulla kas näin:

Putki - Putki - Kepit - Putki - PALKKA
Hyppy - Putki - Putki - Kepit - Putki - PALKKA

Kutsutaan tätä nyt sitten vaikka Leenan Keppijatkumoksi. Tehtävää voisi toki vaikeuttaa ottamalla enemmän ja enemmän etäisyyttä koiraan aina ennen kuin edes siirtyy useamman esteen sarjaan.

Cicaro pyörähti mätsärikehässä viikonloppuna tuloksella SIN-. Hienosti likka esiintyi, tosin kehässä ravaaminen on siitä niin tylsää että ravi sillä on melko ponnetonta aina mätsäreissä. Se näyttää siltä ku se ois hakattu halolla ennen kehää. Cara ei tautien pelossa esiinny nyt mätsäreissä eikä muissakaan tapahtumissa, mutta kierreltiin siinä ulkokirpparialueella kummankin koiran kanssa. Likat sai paljon huomiota rauhallisuudestaan ja niitä luultiin niiden tyynen käytöksen vuoksi vanhoiksi koiriksi. Caran värityksestä kommentoitiin taas että onko se jo noin harmaantunut. Aina yhtä hauska merleväärinymmärrys!

Carasta joku kommentoi että onko se Miniature American Shepherd joka on muuten minulle täysin uusi Amerikassa rekisteröitävä roturisteytys. Kommentoijalla itsellään oli tällainen ristaus ja hän oli melkein varma että Cara on tällainen rodultaan. Ko rodusta vois ottaa vaikka lisää selvää jos joskus tulis tarvetta harkituille paimenristeytyksille eikä kotimaasta tuntus löytyvän sopivaa. Kaikki näppärän kokoiset, harkitut lammaspaimenristeytykset sykähdyttävät minua kovin, mutta pelkän pienen koon jalostusta kuten muutakaan ulkomuotoon painottuvaa jalostusta inhoksun ja bannaan.

Onnea vielä kaikille tutuille taitureille jotka kisailee SM:ssä tulevana viikonloppuna. Toivotaan hienoja suorituksia ja kivaisaa, ei liian kuumaa säätä.

PSSSST, Pömppikselle o varattu sädetysaika 21.6. Huhuhuisin jännää! Tiineyttä voit seurata tässä postauksessa.

Kuumailmapallot on kivei

"Empäs kerro ku vaa Cicarolle, siinähä arvuuttelet!"

Pitäs varmaan pitää näppisä erossa Pömppiksen mahasta ees parin päivän ajan. Silti mahan hipelöimisestä on tullut tapa jota toteutan melkeinpä aina töistä tultua ja herättyäni. Aivan ku sieltä muka mitään muutosta huomaiskaan näin tiheesti hipelöitäessä. Joko meillä on pentuja tai sitten meillä on yks laihutuskuurilainen joka ei ikinä ole painanut tuollaisia lukemia. Maha on kestotimmi, ja olen yrittänyt rekisteröidä pömpöstä jotaki liikettä, tuloksetta. Koira on virkeä oma itsensä, eikä sen olemus itsessään vaikuta tiineen apaattiselta merimursulta joka vyöryy kohti merta jossa synnyttää. Miksei nää viikot voi jo kulua ja koiran maha suurentua niin näkyväks että sais tähä hommaan jotaki varmistusta. Nyt, heti, hetipian. Järki tässä lähtöö, hullun hommia.

Tehtiin lyhyt keppireeni lähikentällä. Kui voi kesällä ollaki kylymä hyi. Tuli hienoja toistoja. Laitoin kartion 3m ennen keppejä, ja koirat saivat kartion kierrosta palkaksi mennä kepeille. Yriteltiin kartiolla jäljitellä "jokin tehtävä ennen keppejä ja niiden jälkeen" -metodia jolla nyt yritän rakentaa kepit varmemmiksi radanosana. Samalla vahvistuu toivottavasti keppien yhen tai kahen vikan välin suorittaminen, koska palkka ei aina pamaha eteen heti keppien lopussa. Tein myös askelhäiriötä ja käskytin eri tavoin, eikä näistä koitunut koirille kuin lievää häiriötä kepitellessä.

UGH MOON NII TIINE -kollaasi

RUAGAA TAATANA. Bad Food Day eli BFD. Äiskä unohti ottaa lihaa sulamaan, joten
hätävaranappuloilla mentiin tää ilta. Pläääääh.

Onnea kasivee

Kurikan perältä haettiin tasan kahdeksan vuotta sitten mustavalkoinen piraattibortsu. Ilmoitus puolibortsuista herätti mielenkiintoni, kun etsimme sopivaa perhekoiraa jossa ei olisi metsästäviä rotuja. Bongattuani ilmoituksen koiranpentu oli äidin mielestä liian kaukana ja liian tyyris, 250 euroa. Tuohon aikaan se oli sekarotuisesta koirasta mukamas paljon. Kaivelin ilmoituksen kuitenkin esiin uudelleen parin päivän kuluttua ja sain äidin soittamaan ilmoitukseen. Homma oli sillä selvä, ja lähettiin pian hakemaan pentua kesälomareissu-tyyppisesti Pohjanmaalta saakka.

Valittavana oli kaksi pentua - aivan identtisen näköiset. Valitsimme niistä rauhallisemman, sen joka ensin tuli luoksemme. Sen työnimi oli Betty. Siskonsa Lilla jäi vielä odottamaan hakijoitaan, jotka olivat tulossa hakemaan sitä vielä samana iltana. Ennen kuin otimme pennun mukaamme, emo vei pennut metsään. Se yritti piilottaa ne, koska ovela bortsumamma tajusi että joka kerta kun vieras ihminen saapuu heille, siltä viedään pentu. Tessa piilotti Betyn ja Lillan metsään, ja saimme hetken huhuilla koiria takaisin. Lilla juoksi metsästä ensin, ja hieman myöhemmin metsästä juoksi märkänä meidän pentumme, ja yhteinen elämä saattoi alkaa.

Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin voidaan edelleen todeta että tällä koiralla on aivan kultainen luonne. Se tulee toimeen - tai se suorastaan rakastaa olla - ihmisten, lasten, vauvojen ja toisten eläinten kanssa. Se vahtii kotia eikä lähde pois pihapiiristä. Se on hyvin rauhallinen ja tasainen luonne, ei lainkaan energisen bordercollien tapainen. Sen kanssa koettiin ensimmäiset koiraharrastukset ja teetettiin ensimmäinen pentue. Tänä kesänä siitä saattaa tulla vielä koiramummo. Sen suosikki koiraystävä on Koda, se tykkää jahdata vesikirppuja, sitä täytyy raaputtaa mahasta aina kun sen näkee. Se on Sani.

Se on juuri täydellinen koiramamma, jolle lähetän hurjasti pusuja täältä Kuopiosta kotikotiin saakka. Onnea Sani "Sampura" kahdeksan vuotta, toivotaan monta tervettä lisävuotta yhteiselle taipaleelle <3

Alla vielä hieman historian havinaa Sanista kuvina.

Uutta ja vanhaa kesään

Yhteistyössä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy

Arvostelin lihapullat ja mahapullat aikoinaan erillisen testisarjan puitteissa, joten jos haluat, voit lukea pullien arvostelut täältä (mahapullat) ja täältä (lihapullat). Se, miksi kirjoitan taas näistä vakkarituotteistamme, ei sentään vain siksi että nämä on tuotteena niin nastoja, vaan kun nää on saanu päheen uuden, käytännöllisen ulkoasun!


HELLEVINKKI: Syötä koiralle pullat jäisenä, ne viilentävät mukavasti!

Lihapullaa puuron sekaan. Puuroaines, kasvissose ja lihapulla.
Näistä ainesosista valmistuu maukas puuro tytöille.

Ulkoasu on samaa sarjaa vasta esittelyssä olleiden namien kanssa. Syökö joku lukijoiden koirista näitä lihapullia, mitä olette näistä mieltä?

Uudessa pussukassa on se kiva puoli, että se pysyy pystyssä jääkaapissa tököttäessään. Se on matalampi ja pohjaltaan laakeampi, joten vaikka pussin sulku joskus unohtuisi, eivät pullat varise pitkin jääkaappia pussukan seistessä tukevasti aloillaan. Uudesta ulkoasusta käy kivasti ilmi kaikki olennainen, vaikka samaan aikaan se on huolitellun yksinkertainen. Tykkäsin vanhastakin ulkoasusta, mutta tyylikäs se on tämä uusikin.

Likat on popsinu näitä pullasia nyt jo useamman viikon ajan uudistuneista pussukoista. Sekoittelen joukkoon toisinaan puuroainesta ja kananmunaa sekä nokkosta ja muita lisiä. Annostelun helppouden huomaa kilon jauhelihapötköihin verrattuna. Tulee aina sama määrä ruokaa, eikä pääse liikakilot yllättämään. Minulla on aina ollut paha tapa hieman yliruokkia koiriani, joten tietynlaiseen "himmailuun" on joutunut tässä vuosien varrella opettelemaan ja luottamaan siihen että koirat kyllä saavat riittävästi evästä eloon vaikka kuppi ei olisikaan ääriään myöten täynnä. Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n sivuilla (kohdassa Tuotteet) on kätevä annoslaskuri, jonka avulla voit laskea just oman koiran päivittäisen ruokamäärän. Ruokamäärä tulee kuiteski aina suhteuttaa oman koiran liikkumiseen ja aineenvaihduntaan, mutta suuntaa laskurista saa joka tapauksessa selville. Esim. minun likoilla näitä lihapullia sais syöttää 300 - 400g päivässä. Himmailen kuitenkin hieman ja likat saavat noin 200-300g päivässä per kirsu, koska muuten ne lihovat. Nameja ne saavat varsinkin treenipäivinä, jolloin normaalia ruokintaa tulee tietenkin vähentää. Luokittelen omat likat aktiivisuustasoltaan normaaleiksi.

Mökkireissulle pullat on aina helppo ja varma valinta mukaan otettavaksi, koska annostelu on niin simppeliä ja varsinkin siistiä. Juuri siisteys tai sen olemattomuus koetaan toisinaan ongelmaksi raakaruokinnassa.

Minä joka puhun raakaruokinnan puolesta, saan yleensä vastaukseksi kysymykseen "miksi sinäkin et alkaisi ruokkia koiraasi raakaruualla?" sen että raakaruokinta olisi jotenkin epäsiistiä, veristä sotkemista.

Voihan se sitä olla jos raahaa hirvenraadon metsästä ja pilkkoo sen koirilleen, mutta nykyään tämä on tehty aika pitkälti yhtä helpoksi kuin kuivaruokkiminenkin. Ja mitä kaikkia etuja raakaruokkiminen tuokaan tullessaan. Siinä ei paljoa satunnaiset epäsiisteydet paina vaakakupissa, kun kyseessä on kuitenkin koiran kokonaisvaltaisesti parempi vointi. Ja ehdoton valttikortti näissä pullissa, samoin kuin muissa Lemmikki Oy:n tuotteissa, on niiden suomalaisuus.

Elämä on kuin voikukka

Koska se nyt vaan on niin.



Näin kesän korvalla kaikkein unisimmatkin hampuusit ryömivät talvipesistänsä ja varistavat kevään tomut päältänsä loikkaamalla ei-vielä-niin-lämpöiseen veteen. Hampuusit eivät kuitenkaan pidä uimisesta, siinä tulee aivan liian puhdas olo. Liian puhtaan olon voi helposti karistaa pyörimällä esimerkiksi tuntemattoman eläimen jätöksissä. Kyllä nyt hampuusin kelpaa.



Paljon aurinkoa ja pienten paimenien hymyä tähän väliin. Salamyhkäiset, ennennäkemättömät, uudet ja makoisat karamellit ovat vasta uunissa valmistumassa. Luvassa on pirteitä, hyvin värikkäitä karamelleja. Jos uunin lämpötila ei riitä, karamellit valmistuvat myös auringossa paistatellen.



Lyhyestä virsi kaunis, me on niiiin paistateltu auringossa, istuskeltu rantsussa, heitelty satakuuskytseittemän ja puol keppii ainaki järveen ja tuleva mammakoira on noutanu niistä ihan jokasen. Eli näähä nassukat on käyny pulikoimassa about ihan joka päivä. Karkki siis. Ei Hampuusi. Hampuusi tykkää kastaa söötit suikulavarpaansa veteen, ja se riittää Hampuusille. Onneks Karsin turkki kuivahtaa nopsakasti, ei oo niin tiivis alusvilla. Lenkin alussa jos kävästään pulikoimassa niin puolivälissä on jo lähes kuiva turkkeloinen. Kävästiin vapailla kahen tunnin hikilenkki paahteessa - vähän silleen himmaillen ja taukoo tuli ku etittiin kätköjä pienellä alueella pyörien. Harrastaaks kui moni lukijoista geokätköilyä? Iha huippu harrastus, suosittelen tutustumaan.

Kaikkein huipuint on kuiteski se et käytii mökkeilee parhaiden säiden aikaan. Joskus vaan osuu vapaat ja säät kohilleen. Ajeltiin nurtsii ja tehtiin pienimuotoinen kevätsiivous. Kesän mittaan möksällä ois kaikenlaista pientä rojektia, mökki ku on niin uusi vielä.

Likat sai taapertaa vapaana, eikä ne mökkipihasta normaalisti kauas lähe. Käyvät korkeintaan rannassa ja palaavat sitten takasin tukikohtaansa. Mukana ei ny ollu ku omat likat, Sani ja Aurora pääsee sit toiste nauttimaan mökkielämästä.

Vetäsin ekat aksareenit miu uudelle ryhmälle perjantaina. Oli ihan vinhaa ku oppi vähä tuntemaan että mitä kukaki osaa. Tää on osa koulutusohjaajakurssia, ja ennen kakkosviikonloppua pitäs olla viidet vejetyt treenit plakkarissa. Nappasin vielä yhet toisen ryhmän treenit koutsattavaks itelleni ku muut ei pääse niitä vetämään ni ei ainakaa pitäs olla huolta siitä etteikö tulis viittä koulutuskertaa täyteen ennen heinäkuun puoliväliä.

Omat likat ootti treenien ajan autossa, ja päästin ne tekemään yhet kepit per nuppi vielä siinä treenien lopuksi, ja kumpiki teki sellasella draivilla kepit että terve ja hei mikä nopeus. Pitää alkaa vissiin systemaattisesti työstää keppejä radanosana niin että on este ennen ja jälkeen keppejä ja palkka tulee aina vasta keppien jälkeiseltä esteeltä. Kunhan tämä kombinaatio alkaisi sujua niin oltas ehkä hyvällä mallilla.

On muuten RAW-laatusia kuvia varmaan ekaa kertaa ikinä tässä blogissa nyt nämä. Näyttääks nää lainkaan erilaisilta jpeg-kuviin verrattuna? Ite en oikein vieläkään kässää miten nää ois niin mahtipontisesti jumalaisempia kuin jpeg-laadut. Enkä liioin huomannut eroa käsiteltäessäkään, hups.