13.11.2012

Sukkaroistoilua

Kun omat kiireet ja stressit hellittää, tulee kummasti laumastakin paljon paremmin käyttäytyviä, rennompia ja tasapainoisempia koiria. Taitaa se olla ihan totta, että hihna vie koiralle viestiä omistajan mielentilasta.. Mjoo-o, mulla on paha tapa tiuskia koirille lenkeillä kaikesta vähäpätöisestäki sähläämisestä ja turhautua, kun oon ressaantunu. Ja oon sitte sitä pahemmalla tuulella mitä enemmä lenkeillä ärjyn koirille.

Toisinaan vaan on niin paljon kotiaskareita ja työharjoittelu vie paljon aikaa ja toisinaan on siirtyminen iltavuorosta suoraan aamuvuoroon ja ei tuu nukuttua, ei kerkee tehä mitään, väsyttää ja ärsyttää ja stressaa ja pitäs vaan lähteä lenkille ja laittaa sapuskaa laumalle, vaikka ite tahtos vaan levätä ja syödä jotain itekki. No, joskus on huonompia kausia, mut pakko se vaan on jaksaa. Oppis vaan pitämää turpasa tukossa vaikka ois mitenkä huono päivä. Ei mulla oo sitä ongelmaa ettenkö kehtais komentaa koiria ihmisten ilmoilla. Oliski...

Täs oli tosi tiukkaa pari päivää takaperin harjottelun työvuorojen osalta, ja lauma joutu olemaan kaksi päivää hyvin hyvin niukalla liikunnalla. Sitte ne jäi melkei 10 tunniks yksin ku menin töihin, ja ku tulin takasin, oli Aurora syönyt seinää. Ihan ymmärrettävää. Eikä se haittaa, joudun muutenkin remppaamaan ton pentuaikana syötyjä seiniä.

Tänään oli sitten toko, jonne lähettiin hyvillä mielin. Ja hyvin siellä sujukin taas hommat, luoksetuloa otin kummankin kans ja seuraamisessa intervallia Caramelin kans. Tuo pitää tosi hyvin paikkansa vierelläni, vaikka tekisin äkkinäisiä pysähdyksiä ja vaihtaisin nopeutta äkillisesti hiiviskelystä juoksuun ja juoksusta suoraan seisahdukseen. Cicaro tuli hyvin luokse käskystä, se on lenkeillä ny ollu ihan kuuro ku oon sitä karjunu parin metrin päässä tulemaan luokse perkelettä karjuen, ja se on vaa toljottanu ihan toisaalle. Joten sen kans luoksareita otettiin jonkun verran ihan tuon takia. Ja Caran kans otettiin estehyppyä kans muutaman kerran lopuksi. Kiksun kans perusasento oli vähä hakusessaan, joten sitäki pitää katella uudemman kerran.

Nyt on roolit vaihtunu, eli Cara ei enää näyki ja sekoa ku jää yksin kii tolppaan ja meen Cicun kaa reenaamaan. Nyt Kiksu näykkii ja sekoaa ku se jää yksin. Tein sit harjoitteita tän asian kans ja hyvin tepsi Kiksuun, osas sitte luottaa etten katoa lopullisesti. Seuraamista otettiin häiriön kans, eli kierrettiin toista koirakkoa, käveltiin niitä kohti ja pysähdyttiin niiden eteen. Kyseessä kaverin innokas nuori porokoira. Ja kontakti ei tippunut hetkeksikään! Vau, on miulla hienoja neitejä kyllä. Mä aina reenaan eka nuitte kans yksitellen, ja lopuksi yhdessä. Noi o söpöjä ku ne seuraa vierekkäin ja menee samaan aikaan perusasentoon minu vierelle :'D

Treenien jälkeen lenkitin Auroran privana fleksillä. Tuo on fleksin kans paljo mukavampi lenkitettävä. Aurora tulee ihanasti luokse kun kutsuu, häntä heiluen ravaa luokse kun sille hihkasee. Edistyny neiti. Ja tosi lupsakan rennosti oli muutenki tos lenksul eikä haukkunu edes rapussa naapurille.

En nyt selittele pitemmin ku venähti taas pituutta tällekki postaukselle, neideillä oli motivaatio kohdallaan tänään treeneissä ja olin tosi tyytyväinen treeneihin ja niin tais olla koiratkin. Jes. Viel tähä tällane överisävykuva, en jaksanu tapella värien kanssa joten olkoot tollane oranssivihreekelmee ällö, mut KIKSU.
Kerran sukkavaras, aina sukkavaras.
Kiksu ryöväili jo seitsenviikkoisena
sukkia ja piilotteli niitä sohvan taakse.
Ei tarvitse olla kauaa joku sukka
lattialla, ku se katoaa mystisesti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.