Koirakirja-arvostelu

Saatiin itse kirjan kirjoittajalta lahjaksi "Kasvata koirasta kunnon kaveri" -niminen koirakirja keväällä. Lueskelin sen hiljalleen lävite ja kirjoitan siitä nyt arvostelun, kun on pahimmat muuttorumbat saatu päätökseen.

Kirjan tiedot:
Kasvata koirasta kunnon kaveri
Noora Valkila
Tammi 2013

Ulkoasu - Ulkoasultaan teos on kanneltaan hillityn persoonallinen. Kirjan avatessaan voi huomata, kuinka kuvia on ripoteltu melkein joka sivulle ja värejä on käytetty juuri sopivasti. Huoliteltu ulkoasu tekee kirjan lukemisesta mielekästä etenkin visuaalisille ihmisille. Kuvat linkittyvät hyvin ympäröivään tekstiin, ja hauskaa on se, että kirjailija itse esiintyy useassa kuvassa - todella persoonallista ja ideana oikein toimiva!

Kirjoitustyyli - Kirjoitustyylissä toisinaan vastaan pomppasivat omalaatuiset sanavalinnat, mitä en kuitenkaan - itsekin sanavalinnoiltani toisinaan kirjavana ihmisenä - lukisi miinukseksi. Se tuo kirjaan juuri sitä, mitä kirjasta ainakin itse kaipaan - yllätyksellisyyttä ja massasta eroavaisuutta. Lisätietolaatikot antoivat lisää ajateltavaa, ja ne tarkensivat tekstissä esille tulleita asioita mukavasti. Kirjoitustyyli on positiivisuutta huokuva.

Sisältö - Mielestäni kirjan pituus on juuri sopiva. Ei mikään tiiliskivi jossa ei ole osattu tiivistää yhtikäs mitään, vaan ei mikään pinnallinen läpyskäkään. Koira-ammattilaisten faktasivut tuovat kirjaan syvyyttä eri harrastelulajeja ajatellen. Kirjassa tulee esille loogisessa järjestyksessä kaikki koirailuun liittyvä aina pennun valinnasta elämänkumppanista luopumiseen saakka. Ruokinnasta olisin ehkä itse toivonut lisää faktatietoa, tosin ruokailu on niin monihaarainen asia, että siitä voisi tehdä jo itsessään monen monta erillistä teosta. Ja pintaraapaisu ei välttämättä soveltuisi juuri ruokintakappaleeseen, ellei sitä osaisi purkaa ja painottaa tiettyjä asioita.

Kirjassa esitellään lukuisia eri koira-ammattilaisia. Vaikka en voi allekirjoittaa jokaisen kirjassa esiintyvän koira-ammattilaisen mielipiteitä, koulutustekniikoita ja asenteita, ymmärrän silti sen, että koirien kanssa elämisessä on niin monia eri tyylejä ja suuntauksia koulutuksen ja elämisen suhteen, että yksi ei voi miellyttää mitenkään kaikkia. Sitä paitsi monen ammattilaisen ajatusten esittäminen kirjassa on rikkaus, sillä mikäli kirjassa esitettäisi vain yhden koira-ammattilaisen mielipiteet ja keinot koiran kouluttamiseen, jäisi mielikuva koiran käsittelystä suppeaksi. On hyvä, että esimerkiksi vasta ensimmäisen koiransa hankkinut muodostaa kirjan avulla laajan kuvan siitä, miten koiraa voidaan kouluttaa, eikä takerru samantien vain yhteen koulutusmuotoon - joka saattaa pahimmassa tapauksessa olla karvakaverille täysin sopimaton koulutustyyli. Tutustumalla moniin eri koulutus- ja kasvatustyylisuuntiin löytää parhaiten sen oman tiensä elää koirien kanssa.

Plussaa tulee myös siitä, että toisin kuin jotkut koirakirjat, tämä kirja ei piilosuosi automaattisesti rotukoiria, vaan kertoo myös sekarotuisen tai löytäkoiran ottamisen olevan yksi mahdollisuus. Kirjassa kerrotaan lisäksi realistisesti koirailun miinuspuolia, eikä vain höpötellä kuinka ihanaa on omistaa oma karvanassu. Asioiden realistisuus kun tulee koiran hankkineelle vastaan viimeistään silloin, kun pentu on jo talossa ja tajutaan, että koiranpennun kasvatus on muutakin kuin silittelyä ja ohikulkijoiden ihailevia katseita. Pennun kasvatus vaatii aikaa, voimavaroja ja hyvää johtaja-kumppanuutta ja ymmärrystä siitä, mikä koira on ja kuinka koira koulutetaan yhteiskuntaan soveltuvaksi eläjäksi.

Omat suosikkini kirjassa - Eniten pidin harrastuskappaleesta. Siinä tuli itselleni täysin uutta tietoa joistakin koiraharrastuksista, joista en tiennyt oikeastaan muuta kuin nimen. Ja mikä parasta, sain vonkua kokeilla itsekin muutamaa uutta lajia laumani kanssa, kun tiedän niistä nyt enemmän. Koirajuoksu, koiratanssi, vaellus sekä pyöräily koiran kanssa alkoivat kiinnostamaan. PK-lajeissakin joku kiehtoisi, enkä niistä ennen juurikaan tiennyt sen kummemmin mitään, mutta sekarotuisten kanssapa ei sinne ole asiaa. Onneksi tässä on kuitenkin niin paljon muita eri mahdollisuuksia ja aina liian vähän aikaa, että ei jää harmittamaan. Ja ainahan kaikkea voi harrastaa harrastuspohjalta omaksi mielikseen, vaikka sitten sen seropin kanssa.

Kaiken kaikkiaan antaisin kirjalle kouluarvosanoin 8½.
Voin suositella kirjaa kaikille koiraihmisille, sillä kirjasta saa todennäköisesti irti jotakin uutta joko faktatietona, koulutusvinkkeinä tai sitten ideantynkänä uudenlaiselle harrastamiselle. Jo hyvin koiramaailmaan sisään päässeelle ihmiselle kirja voi tuntua välillä siltä, että siinä kerrotaan itsestäänselvyyksiä, mutta erityisesti uudet koiraihmiset ja vähän vähemmän koirailleet saavat kirjasta irti paljon. Sainhan minäkin, vaikka olen koiraillut aktiivisesti jo useita vuosia!