31.1.2014

Liitotreenikuvia

Het alkuun maininta, että meillä oli mukana treeneissä parhaat namit ikuna. Hau-Hau Championin kuivattua grillikanaa ja lammas-kanaviipaleita. Melkone motivaattoripommi, sanoisin. Grillikana tulee saletisti pyörimään meidän treenivaatteiden taskuissa ja namipusseissa aina ja ikuisesti - amen.
Voimakastuoksuisia nameja, jopa minun ikitukkoiseen kärsääni. Kanafileen leikkaamiseen tarvitset terävän veitsen, lammas-kanaviipale on pehmeämpää rakenteeltaan. Suosittelen pilkkomaan pienen pieniksi paloiksi, niin riittää
erittäin moneksi palkkaamiskerraksi.

Laumanjohto haahuilee (pläänäilee) radalla. Minä joutuma venama. Minä
tuohtunu.
Ja nyt, kun me kerrankin saatiin paljon kuvia treeneistä, niin julkaisen niistä parhaimmat. Pitkiä treenisepustuksia ei kukaan jaksa lukea, ellei a) saa toisen tekstistä irti jotain mikä hyödyttää itseään tai b) ellei ole erittäin kiinnostunut jostain syystä toisen treeneistä ja niiden etenemisestä ja tavoitteiden saavuttamisesta etc. Tai ainakin itse olen tämän huomannut, että en minä vaivaudu lukemaan kuinka joku tänään treenasi seuraamista ja kuinka paikallaolossa koiran korva heilahti 30 sekunnin kohdalla siihen ja tähän suuntaan ja... pointti ehkä selvä. En yleistä, joku nauttii näiden lukemisesta vaan minä en. Ja olen muuten ennenkin aiheesta avautunut.

Oonki miettiny että kun koiraihmiset kirjoittavat treenipostauksiaan, niin ehkä suurin osa tai lähes kaikki kirjoittavat itseään varten, selkeyttääkseen omaa päätään ja edetäkseen kohti tavoitteita - tai tehdäkseen tavoitteita. Miksi te kirjoitatte treenipostauksia? Itelleni on helpompi kirjoittaa auki treeniasioita kuin miettiä myllertää niitä pään sisällä. Tietty asioiden konkretisoiminen, allekkain kirjoitus, yliviivaaminen, listojen tekeminen... se auttaa kehittymään henkisesti treenaamassaan lajissa. Vain osan ajasta vietämme treenikentällä, ja suurimman osan ajasta suunnittelemme treenejä ja valmistelemme niitä. Kaikki eivät tätä harrasta, ja ajatukset saattavat olla treeneissä vain nimenomaan siellä kentällä ollessa. Voin kuitenkin suositella tekemään "henkisiä treenejä" myös toisaalla, kuten blogissa. Ajankäyttö tehostuu!

Tammikuun itsenäiset treenit yhteenlaskettuna. Muuton ja kovien pakkasten takia mahdollisuus itsenäiseen treenaamiseen tammikuulla aivan surkea. Kuukausivuokra hallille on 40e, joten tuntihinnaksi tulee tammikuun ajalta 8,80e tällä treenimäärällä:
  • Perjantaina 1,5h
  • Sunnuntaina 1,5h
  • Maanantaina 1,5h
Ei olisi kannattanut ottaa tammikuuksi hallia käyttöön, koska pakkaset. Tai toisaalta, jo muutamat hyvät treenit ovat hintansa arvoisia - ja keväällä pakkasten lauhtuessa tammikuun vähäinen treenimäärä kompensoituu varmasti, kun himotreenaamme useammin, kun ei ole pakkanen autoilun esteenä. Helmikuun itsenäiset treenit alkavat mukavan aktiivisesti, sillä meinasimme mennä treenailemaan lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina. Ti, ke ja to hallilla pyörivät (myös meidän) ohjatut treenit, joten siksi muut viikonpäivät soveltuvat itsenäiseen treenaamiseen paremmin, kun halli ei ole varattuna tiettyyn aikaan millekään ohjatulle ryhmälle.
Ja nyt, meidän maanantaisiin treeneihimme. Kerron kuvien ohessa, miten meillä sujuuuu.

Maxirengas sujuu hienosti  - aina silloin kun ohjaan edestä. Note to self: treenatkaa rengasta.

Cara: Puomilla kontakti on ujo, joten siihen lisää boostia. A-esteen kontakti on hyvä.
Keinulla kontakti hyvä, vaikka koira menee maate jos palkkaa useampaan kertaan "ota"-käskyn kanssa.

Cara: vauhtia yleensä sopivasti, tai jopa aavistuksen liian vähän. Tähän syynä oma väärä äänenkäyttö; pitäisi
opetella naisellisempi karjuminen radalla, koska boostaava ääneni saa Caran epävarmaksi etenijäksi.

Yliohjaan toisinaan, etenkin radan yleensä haasteellisissa osissa. Kumarrun liikaa, turvaan koiraa liikaa. Caran
takaakierrot varmoja.

A-este on edelleen suosikkieste - harjanteen kohdalla hypätään oikein ilmaan ja esteelle oltaisi menossa
usein luvattakin.

Välistäveto on kivaa, Kiksunkin mielestä. Tänään Kiksu kiihtyi välistävedoissa liikaa > koira hihassa.
Etsi optimi, ylläpidä optimi, äläkä kadota optimia...
Kiksu on yllättävän varma suorittaja renkaalla.

Cica: Keppeihin on tullut huima edistys - tosin edelleen mennään ohjureilla. Alamme vähentämään ohjureita
keskeltä pikkuhiljaa tämän kevään aikana. Vauhti on hyvä ja tekniikka oikea. Oikeaan aloitusväliin
ohjautuvuus hyvä, tosin ei vaikeista kulmista.

Katse on oikeassa paikassa - ei minun kädessäni tai kärsässäni. Tämä iso edistys.
A-este on Kiksunkin suosikki, harjanne hypätään...

... tosin kontaktille ei vauhti useinkaan pysähdy ja ohi juostaan lujaa, ellen jarruta hyvissä ajoin
namittamalla heti kontaktin edessä. Käsky OTA on turha, ei vaikutusta.

Cara: Mainio vauhti ja tekniikka kepeillä, etenkin kun hakee boostia putkelta, hypyltä, A:lta tai muusta helposta
ja varmasta esteestä. Hakeutuminen oikeaan väliin ok. Ohjureita vähennellään...

Mainio.
Matalempi rengas sujuu hyvin myös sivulta ohjattuna. Korkeampi vaatii vielä varmuutta.

Ylpeä akilitykoira.

Lisäpojot söpöstelystä!

Kurkkasin tavoitteita vuodelle 2014 ja siellä komeilee The kolme haastetta; kepit, keinu ja rengas. Näitä on otettu nyt joka treeneissä. Lisäksi nollaradat, irtoaminen ja ohjaustekniikat. Irtoamisharjoituksia olemme tehneet kerran, ohjaustekniikoita opiskelemme Rumarakin ohjaustekniikkakurssilla joka alkaa huomenna, jos pakkanen lauhtuu ennusteesta. Nollaratoja tavoitellaan ratatreeneissä, mutta aina sinne joku virhe eksyy nollat karkottamaan.

3 kommenttia:

  1. Mä taas kuulun niihin, jotka tykkää sekä kirjoittaa että lukea treenipostauksia.:D Suurin osa seuraamistani koirablogeista on treeniblogeja. Mua taas ei kiinnosta toisten lenkkikuvien katsominen yhtään.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! :D Niin vaan tykkää ihmiset lukea eri asioita.

      Poista
  2. Mä pidän blogia pääasiassa itselleni treenimuistiinpanoja varten, mutta myös kavereille, jotta he tietävät missä mennään. Tuntemattomat lukevat jos heitä kiinnostaa, tuskin lukevat, koska mä kirjotan nimenomaan treeneistä/kisoista enkä kovin usein tee postausta pelkästään meidän arkielämästä.

    Mäkään en ole järin kiinnostunut pelkistä kuvapostauksista, kuvia on niin helppo vaan lätkiä tsiljoona samanlaista "rekku kukkaniityllä juoksemassa" peräkkäin sen enempiä ajattelematta, ja ajattelematta ne tulee myös äkkiä selattua läpi. Tekstit tulee luettua ajatuksen kanssa, ja niistä saa usein irti jotain omiakin treenejä varten :)

    VastaaPoista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.