4.4.2015

Kurakaboom

Viimeisiä retkiä kevätjäillä ennen kelien huonontumista ja jäiden sulamista liiaksi.
Jos ei jäällä niin sitten pelloilla, joita näillä seuduilla riittää talsittavaksi.
Ei se meitä haittaa. Onhan meillä superduper TASSUPYYHE. Me lenkkeillään kurakelien aikaan vain kaksi kertaa päivässä. Kuinka julmaa, koiraparat. Enkä edes ole enää vesipessyt niiden räkätassuja pitkään aikaan, sillä pelkkä pyyhkiminen on kuulunut rutiineihimme kuralenkkien jälkeen jo jonkun aikaa. Ehkä osasyynä omistajansa kiireinen elämäntyyli kolmivuorotyön puitteissa, ehkä vesilaskun maksaminen kulutuksen mukaisesti ja ehkä se höpsähtänyt uskomus että jatkuva vesipesu ei ole hyväksi pienille tassukoille. Aikaisemmin olen vannonut kolmen vuorokausilenkin nimeen, mutta kyllä tämä kaksi lenkkiä ainakin näinä raastavina kurakuukausina on mieleen.

Juoksut ovat viimein kärsityt, ja nyt jälkituoksuja nuuhkivat urokset saavat huutia (anteeksi lenkkipolun chihupoju, likat eivät voi nyt sietää uroksia persuksissansa). Samaisella iltalenkkiröisellä suuntasimme hännät pystyssä kimeillä kiljahduksilla itseämme esille tuoden ääntäkin nopeampaa rusakkoa kohti. Harmi, että pinkki parimetrinen Rukka se vaan kestää... Loppulenkki tuhistiin kuin vatipäät. Jos ei juoksuhuuru, niin ehkäpä rusakkohuuru?
Voi että minä rakastan tätä koira-autoilun helppoutta. Jos nyt ei vielä koko maailma tiennyt niin minä se poika (hetkonen?) menin ja hankin näpsäkän koira-auton. Mersu-uskollisuus väistyi karvaasti ja hankin talouteen uskottavan, söötin Nissanin. Alan vähitellen tottua ärhäkkäämpään kiihtyvyyteen, ja hei motarin kiihdytyskaistalla saavutetaan kuin saavutetaankin jo 100km tuntinopeus ennen kuin kiihdytyskaista loppuu! Uskomatonta, se on sittenkin mahdollista! Mitenkään pilkkaamatta uskottavaa joskin laiskanpulskeaa merseedestäni, joka seisoo tällä hetkellä hyljättynä ostajaa vailla. Sain varmaan viis vekkiä käteeni kun kiinnitimme äitimuorin kanssa koiraverkkoa Nisukkaan. Ai että tuli muute hyvä. Nyt on tukeva koiraverkko paikallaan ja koirien vurrikkaviltti levitettynä peräkonttiin, joka on nyt pyhitetty likkojen ihan omaksi tilaksi. Likat osasivat loikata peräkonttiin hienosti ja matkasivat siellä ensimmäisen matkansa sujuvasti - Cica maaten, Cara istuen. Ompahan nuo jo tottunu kun Koda-ystävällä on samanmoinen matkustuspaikka, jonne likatkin ovat muutaman kerran päässeet matkaamaan. Minun täytyy ehdottomasti uusata koiratarvikkeemme-postaus, sillä se on jo... vissiin pari vuotta vanha.

Lontoon reissu sen kuin lähenee, ja koirien hoitopläänit on aika lailla lyöty lukkoon, vaikka aikatauluissa on vielä hieman sovittelemista. Pitänee bongailla, onko Englannissa tosiaan niin lihavia koiria kuin väitetään. Ja onko siellä ylipäätään minkään muun rotuisia koiria kuin dalmatialaisia, kultasnoutajia ja bulldogeja. Seuraavana Auroran nauruhermoja kutkutteleva viesti pahoille työmiehille.
CAUTION, GUARD DOG, KEEP AWAY... eh?
Cicaro pääsi viimein juoksuiltansa agitreenaamaan. Nokka oli ehkä tavallista enemmän maassa treenien alussa mutta syytän juoksuja. Muutama ärmäkkä nenäirti -käsky, niin kyllä se koira ymmärsi taas olla nuuskimatta. Treeneissä kun ei nuuskita, ikinä. Tässäpä tämä rata. Välistävedot aiheuttivat toiseen suuntaan paljon tekemistä, mutta toiseen suuntaan sujuivat ensiyrittämältä. Ehkä olen muuttunut sittenkin toispuoleiseksi. Aloitus yllättävästi seinää kohti meneviltä kepeiltä, joilla Kips yllätti - erihienot ja ihan minun puntarillani kisavalmiit kepit sieltä tuli, vaikka koira ei kestänyt jos irtosin hyppysarjalle. Kestoa kestoa vaan lisää. Ekan keppivälin haki tosi hienosti!


Putki-puomierottelu oli idioottivarma, nro 13 hypyllä päätin taas viskileikata, enkä kerennyt harmikseni kokeilemaan toista ohjaustyyliä jossa olisin ohjannut esteen hyppypuolen puolelta ensin oikealla kädellä ohjaten koiran hypyn yli ja välittömästi kertoen vasemmalla kädellä että koiran tulee kääntyä hypyn jälkeen putkelle nro 14. Ehkä se olisi sujunut muutamalla toistolla, uskoisin, ja ehkäpä saadaan kokeilla moista vielä jatkossa.

Treenien ajankohta kesäaikaan sekä puuharyhmän että agilityn osalta on vielä epäselvä. Kesän tulen kyllä viettämään Kuopiossa, mutta treenipäivät kummankin harrastuksen osalta ovat vielä täysin auki. Puuhis kokoontuu 1km päässä kentällä kävelymatkan päässä, ja agility on joko samaisella kentällä tai Maaningalla saakka. Toivon toden totta että meidät valitaan 1km lähipuiston agiryhmään eikä Maaningalle saakka, sillä kylläpä kehtuuttaisi ajaa Maaningalle saakka vaikka lähikenttä ois kilsan päässä... Ongelmana myös se että jos päädymme Maaningan ryhmään, joudumme treenaamaan alkuviikosta, jolloin puuharyhmä ja agility ovat molemmat alkuviikosta. Tuskin koirat jaksavat moista, ei ole kiva treenata puolikuolleilla vireettömillä koirilla. Ratkaisua jännätessä sitten menevät seuraavat viikot. Ilmaisin kyllä kantani tähän mutta saanko ääneni kuuluviin, onkin jo ihan eri asia.

Taisin ottaa viime kesänä kunnon rakennekuvat likoista, että joskohan tässä evään aikaan saisi otettua ihan oikeet rakennekuvat?

Kiksun selkäkarvojen kääntyminen bortsusti kiekuralle tekee sen selästä köyryn näköisen. 
Olemattomat takakulmaukset edelleen lisäävät tätä vaikutelmaa.
Kooputtimella on shelttimäisen suora turkki ja Kiksua paremmat takakulmaukset. Huomaa
toki liian pitkät kynnet, ne kasvavat hurjaa viikkovauhtia enkä aina muista niitä lyhentää.

2 kommenttia:

  1. Heip, meillä olisi teille haaste, jos sen haluatte tehdä :D http://nettastage.blogspot.fi/2015/04/pitkasta-aikaa-haastetta.html

    VastaaPoista
  2. Hahah, ihana viestilappunen, on varmaan ollut päivän piristys huoltomiehelle :D :D

    http://kelpiecapo.blogspot.fi

    VastaaPoista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.