Agilityn kouluttajuus

Kesän tähän saakka kuumin päivä, ja me suunnataan tietenkin paahtavaan kuumuuteen keskelle treenikenttää. Puuhasteluryhmän treenikalenteri näytti agilityä tälle kerralle, ja vastuu lankesi minulle. Ryhmässämme kokeillaan ja tehdään kaikkea mahdollista koiramaista, ja se joka tietää jostakin lajista muita enemmän, neuvoo ja opastaa muita lajissa. Näin harrastaminen on turvallista ja antoisaa kaikille. Koulutan siis jatkossakin satunnaisesti agilityä ryhmässämme. Ensi torstain agilityt taitavat muuten taas jäädä käymättä iltavuoroni takia, mur är. Onneksi on kuitenkin kaksi koiraharrastuspäivää viikossa, niin ainakin toisessa on aina agilityä.

Nnnno. Heräsin ensinnäkin aivan liian myöhään tänään, hävettää myöntää, mutta vasta kahdelta iltapäivällä. En tiedä onko terveydentilassani jotakin pahasti pielessä vai miksi ihmeessä minä nukun näin pitkään. Okei, edellispäivänä olin töissä 7 - 21.15, joten pari lisäunituntia saattoi johtua ihan siitä, mutta että 12 tuntia unta? Toisaalta jo eskariaikoina aamuisin sängystä ylösnousu oli minulle päivän suurin haaste, eli kai minä vain olen maailman aamu-unisin ihminen. Ensimmäiset 15 min keikun aina puolihereillä suuressa riskissä rojahtaa takaisin unille esimerkiksi sohvalle. Okei, suunnittelin siis aamutoimieni yhteydessä tekemistä kolmen tunnin päässä siintäviin treeneihin ja samalla ensimmäisiin treeneihin jotka minä tulisin vetämään.

Kyselin jo aiemmin täällä blogissa, että millaisia muutaman esteen harjoitteita voisin teettää treeneissä. Kellään ei kuitenkaan ollut antaa vinkkejä. Oli yllättävän vaikea yrittää muistaa, millaisia harjoitteita teimme esimerkiksi agin alkeishetkinämme. Muistin kuitenkin jokusen harjoitteen ja niillä mentiin. Piirsin pikaisesti pari harjoitusta luurin muistioon, pakkasin paahtopaimenet nisukan konttiin jääkylmällä vedellä kastellut viilennysmanttelit päällään ja ei kun muutaman voimakkaan kivenheiton päähän kentälle. Likat saivat oleilla auton ulkopuolella tai varjossa, koska autossa ei ois tullu ku paahtopaimenia.

Haasteena treenien vetämisessä koin sen, että ryhmässämme on niin eri tasoista porukkaa. Osa on vain kokeillut agilityä joskus, kun osa taas harrastaa ja kisaa. Harjoitteiden tuli siis olla helposti mukautettavissa helpompaan ja vaikeampaan suuntaan. Ensiksi olin suunnitellut tällaisen vastakäännös/jaakotus harjoituksen:



Eli yllä olevasta kuvasta voimme huomata, kuinka putki kääntää koiran vasemmalla ja vastakääntö tai jaakotus kääntää koiran oikealla. Oikealla sivussa sijaitseva hyppyeste korvasi harjoituksessa putken, koska yksi koirista ei mahtunut putkeen. Omat likat ovat heikoilla näissä ohjaustekniikoissa joissa joudun itse pysähtymään tai hidastamaan reilusti, ja samoiten ulkoputkeen lähetys on meille haastavaa, samoin kuin irtoaminen. Siispä tässä harjoituksessa yhdistyivät kuin huomaamatta myös monet meille haastavat asiat. Kiksu oli niin paiseissa kentälle viimein sivussa odotuksen jälkeen päästyään etten varmaan koskaan ole nähnyt sitä samassa draivissa kuin tänään. Sillä oli ihan uskomaton vauhti päällä, mistä kertoo mm. se että se kaarsi vastakääntäessäni sitä ison kaarroksen noin pieneksi koiraksi - ihan vain koska vauhtia oli niin muhkeasti. Se myös palkkautui lelusta ihan superisti. Se retuutti lelua, juoksi itse puomille ja hyppeli ja loikkelehti sinne tänne karvariepulelu suussaan. En ois tunnistanut Kiksuksi! Caralla sen sijaan oli tänään vähän hidas päivä. Selittäessäni harjoituksen ideaa treenaajille Cara mätkähti nukkumaan kentälle vierelleni. Ilmeisesti selitin liian pitkään.



Seuraavaksi päätin teettää eteenlähetysharjoitteen. Tätä harjoitetta ainakin oli helppo muovata helposta vaikeaan. Omat likat irtosivat aina viimeisen hypyn taakse taakseen katsomatta, kun lähetin ne putkeen ja jäin karjumaan eteen-käskyä. Tosin Cara kiersi kerran viimeisen esteen, yllättävää kyllä. Likat ois muuten voineet odottaa hieman nätimmin sivussa kun koulutin muita. Normaalisti ne ovat odottaneet sivussa kokemuksen tuomalla varmuudella oikein kiltisti ja älähtäneet vain jos kentällä syntyy ylimääräistä vipinää. Nyt ne kuitenkin jäivät levottomasti konsertoimaan sivuun. Okei, agility saa ne syttymään ihan eri tavalla kuin joku tottis, mutta silti. Pitänee teettää sivussa rauhoittumisharjoituksia, jotta tästä ei tule ongelmaa.

Ja vielä viimeiseksi, koska tästä aiheesta ei todellakaan puhuta liikaa... Paimenlauma lupaa viedä saunan taakse jokaisen joka uskaltaa jättää koiransa kuumaan autoon. Jos koira on pakko ottaa autoon mukaan, tulisi jonkun jäädä koiran kanssa oleilemaan auton ulkopuolelle esimerkiksi kauppareissun ajaksi. Jos tämä ei ole mahdollista, päätä ihmeessä etukäteen mitä haet sieltä kaupasta ja palaa takaisin niin nopeasti kuin mahdollista ja jätä kauppareissun ajaksi auto mahdolliseen varjoon ja raota takaikkunoita. Jos olet joskus istunut itse hetkenkin kuumassa autossa, tiedät miten tuskallista se on. Saatika kun on turkki.

Yksikin autossa tuskallisesti hengiltä paahtunut koira on liikaa. Muistuta siis läheisiäsi ja jaa sanomaa tappavan vaarallisesta loukusta joka vaanii myös suomalaisia koiria näinä muutamina viikkoina vuodessa!

Vasemman puoleisessa kuvassa on iltapäivä klo 17 lukemat auton sisätilasta. Ulkolämpötila tuolloin oli noin 23 astetta. Autossa lämpötila oli siis kaksinkertainen ulkoilmaan verrattuna, ja voin kertoa että jo ulkona aloillaan seisominen alkoi hiostaa!