28.6.2016

Kaksi niin hehkuvaa



Pentulaatikossa on elämää! Laumamme sai 28.6. illalla vahvistusta, kun Cara pyöräytti kaksi pentua maailmaan. Ne ovat olleet alusta saakka valtavan eläväisiä, jänteviä, terhakoita ja määrätietoisia pentuja. Ne ovat aivan täydellisiä pieniä koiran alkuja, ja melkein grammalleen identtisen kokoisia syntymäpainoiltaan. En tiedä olenko minä vai tuore koiraäiti niistä ylpeämpi. Enkä oikeestaan tiiä mistä alkasin tätä kaikkea kirjoittamaan, olen niin täpinöissäni että tekisi mieli huutaa koko maailmalle miten onnellinen olen tällä hetkellä.
Veli ja sisko - Kipinä ja Korento
Cara tajusi jutun juonen hyvin nopeasti, ja se on aivan loistava äitikoira. Se ei päästäisi pentuja hetkeksikään silmistään, ja pissilenkiltä tullessa se kiirehtii takaisin sisälle pentujensa luokse. Se kirjaimellisesti asuu pentulaatikossa - se käy vain pissiretkillä ulkona ja toisinaan syömässä laatikon ulkopuolella. Kipinä ja Korento saavat hellää ja huolellista hoitoa - äiti antaa maukasta ruokaa ja sitten nukutaan pinossa tyytyväistä pienen koiranalun unta. Äiskä auttaa kakkimaan ja pissimään ja lämmittää. Äiskä vastaa ininöihin ja asettautuu aina niin että tiski on auki yötä päivää pienille imukuppisuille. Kyllä on pienen pennun turvallista kasvaa kilpaa sisaruksen kanssa.

Tein niin tarkat synnytysmerkinnät että näissä onkin nyt naputtamista jos haluan saada nämä kaikki tänne talteen! Havainnoin aika paljon tarkemmin kuin Sanin synnytyksen aikaan, ehkäpä siksi että tietoa oli nyt kerennyt kertyä hieman enemmän? Piti se silti tarkistella ja varmistella vielä kirjasta ja netistä kriittisiä raja-arvoja, minä ku oon tällanen. Se mikä tässä penikointitapahtumassa yllätti oli se, että minä pysyin alusta loppuun saakka hyvin rauhallisena. Ei minua hermostuttanut lainkaan, luotin koiraan ja siihen että se hoitaa kyllä homman kotiin.
Pesä numero 1, pentulaatikko. Avautumisvaihetta vietellessä.
Avautumisvaihe - pesä numero 2
Avautumisvaihe, pesä numero 3. 
20.6. - 26.6. lämmöt seilasivat lukemien 37,4 - 38,1 välillä.
26.6. lämmöt kävivät ensimmäistä kertaa alle 37 ollen 36,9.
27.6. koiralle maistui hyvin aamuruoka.
Klo 10:30 lämmöt 36,5 aamusta
Klo 17:30 lämpö 37,4
Klo 20:40 lämpö 36,8. Pentujen liikkeet tuntuivat hyvin illasta.
Klo 20:20 testasin miltä tonnikala-liemi maistuu haaleassa vedessä, ja hyvin maistui. Aikomuksena oli käyttää mm. tonnikala-kananmuna-hunaja -lientä boosterina Caralle synnytyksen jälkeen. Cara nieleskeli paljon, sillä oli selvästi huono olo. Iltaruoka ei maistunut. Koira ulosti kolme kertaa tämän päivän aikana.

Pian kärvisteltiin jo supistusten tahdissa.

Välillä piti myllätä äiskän sänky ihan kokonaan - vaan kaikki sallittakoon synnyttäviltä nartuilta.
Et jelppis vähä? Hetipiankohta pukkaa pentuja!
28.6. klo 12:30 kun koira oli läähätellyt jo koko yön, oli lämpö jälleen nousussa 37,3. Koira petasi ja läähätteli läpi yön mutta suht hillitysti. Ruokaa se ei suostunut syömään.
Klo 13:00 aikaan sen petaaminen alkoi muuttua raivokkaaksi ja se vaihteli paikkaa kolmen "koirapaikan" välillä, ja se läähätteli voimakkaasti sekä olin huomaavinani ensimmäisen supistuksen. Pentujen liikkeet tuntuivat jälleen hyvin.
Klo 14 huomasin limatulpan irronneen. Koira joi reilusti vettä.
Klo 14:10 tuli ensimmäinen selkeä supistus ja koira keskittyi selvästi tämän aikana.
Klo 14:25 Caralle tuli äkillinen tarve ulostaa, joten se kävi ulostamassa kylppäriin.
Klo 14:30 supistukset jatkuivat alituiseen
Klo 14:50 käytin koiraa ravaamassa mäkeä kertaalleen ylös alas.
Klo 15:20 koira tärisi silmin nähden, läähätti ja vinkui.
Klo 15:35 Cara otti hieman tonnikalalientä.

Klo 17:15 saakka koira jatkoi avautumisvaihettaan, kunnes se lorautti vedet osin sohvalle ja osin minun päälleni. Tunnin sisällä syntyisi ensimmäinen pentu. Tai ainakin sen pitäisi syntyä. Meni puoli tuntia tiheitä ja voimakkaita supistuksia seuraillessa ja välillä ulkona lenkitellessä. Alkoi olla kulunut tunti ja tarkisteltuani välillä tilannetta synnytyskanavasta, totesin että pentu on kyllä edennyt kanavassa mutta turhan hitaasti. Tunsin pienen kuonon kanavassa, niin lähellä mutta silti niin kaukana. Soitin eläinlääkäriin, ja sieltä neuvoivat kävelyttämään edelleen koska pentu oli kävelyttämällä kuitenkin edennyt kanavassa ja kehottivat soittamaan uudelleen hieman ennen kasia jos tilanne ei vieläkään ole edennyt riittävästi. Soitin viittä vaille kahdeksan, kun koira meni hetkeä aikaisemmin maate ja poltot loppuivat siihen. Pentu oli edennyt kanavassa liian hitaasti joten poltot loppuivat. Kävelytyskin auttoi vain hetkellisesti eivätkä poltot enää olleet yhtä voimakkaita kuin aikaisemmin, olivathan ne jatkuneet nyt jo 1h 45min melko voimakkaina ilman että pentu oli syntynyt. Supistuksia oli tullut parhaimmillaan 10-20 sekunnin välein.

Vastasyntyneet tissuttelemassa.
Lähettiin ajamaan ellään klo 19:45, koska tilanne vaikutti nyt seisahtuneen kaikista konsteista huolimatta. Ellässä meidät otettiin heti vastaan ja mentiin tutkimushuoneeseen. Meidät otti vastaan mukavan oloinen, koiraa rauhallisesti lähestyvä ell. Hän liukasteli, väänteli ja käänteli ja selitti siinä että pennun syntyessä normaalia vauhtia, sen sikiönesteet liukastavat kanavan jotta pentu pääsee syntymään. Nyt nesteet olivat jo kerenneet kuivahtaa kanavasta joten ilman riittävää liukastusta pentu ei kanavasta olisi pois päässyt. Ell sanoi siinä tuskaisten minuuttien kuluessa että pennun ennuste on jo heikentynyt koska se on ollut puristuksissa niin pitkään. Ell teki töitä ainakin 5 minuuttia ennen kuin hän yhtäkkiä innostui - pentu nytkähti eteenpäin kanavassa. Tämän huomasi kyllä Carastakin, sillä ohitettiin ahtaita paikkoja ja koira huudahtikin siihen malliin.

Klo 20:25 ell nosti elävän, pienen merlen värisen nartun käsilleni ja lähti hakemaan paperipyyhkeitä. Sillä aikaa minä vuodatin jo ilonkyyneleitä - se on narttu, ja se on elossa, ja vahvasti elossa onkin. Pentu ei ollut virheasennossa, mutta pienen pentuekoon vuoksi molemmat pennut olivat melko kookkaita mikä hidasti synnytyksen etenemistä liiaksi. Huomioiden sen että narttu oli ollut kanavassa jo normaalia pidempään, se oli todella virkeä ja jäntevä. Varmasti jäntevin ja eloisin pentu jonka olin nähnyt. Oikee sitkee sissi. Ell ei nähnyt estettä astuttaa Caraa uudelleen, sillä ongelmia tuskin tulisi olemaan jos pentue olisi seuraavalla kerralla suurempi - ja olisivathan paikatkin jo kertaalleen venyneet.

Seuraavaksi Cara sai ensimmäisen annoksen oksitosiinia vahvistamaan maidontuotantoa ja takaamaan sen että toinenkin pentu tulee ajallaan ulos. Cara istui nurkassa hämillään ja ihmetteli korvat hörössä pennun itkua, joka aiheutui kun hankasimme sitä kuivaksi. Ell sitoi pikaisesti napanuoran ja katkaisi sen. Annoin Caran lähestyä itse pentua, ja muutaman minuutin kuluttua se jo oli änkeämässä samaan lämpölaatikkoon johon olin asettanut pennun. Käytin Caraa ulkona, jossa sen supistukset jatkuivat. Sisälle tultaessa ell tsekkaili vähän väliä tilannetta synnytyskanavasta ja pentu eteni siellä tasaisen varmaa tahtia, ja ell antoi vielä lisää oksitosiinia. Ell auttoi toistakin pentua tulemaan ulos, vaikka sanoikin että tämä pentu olisi kyllä syntynyt ihan omalla ajallaankin ilman apuja. Nartun voimia säästelläkseen hän ilmeisesti kuitenkin auttoi pentua syntymään.

Kotona takaisin pentulaatikossa. Cara suojelee omia lapsiaan <3
Klo 21:20 syntyikin erittäin eläväinen ja kovaääninen musta merkein -värinen uros. Cara kuivasi tomerasti pennun ja katkaisi napanuoran sopivan mittaiseksi. Ell tsekkasi vielä Caran läpikotaisin ja tarkisti pentujen kitalaet. Terveitä ja potria pentuja joilla ehjät kitalaet. Cara sai hieman aikaa tutustua pentuihinsa ja antaa ensimmäiset tärkeät maitohömpsyt lapsilleen ja hetken kuluttua kotiuduimme kattavien kirjallisten ja suullisten kotihoito-ohjeiden kanssa. Lähdimme ell:stä klo 21:45, joten siellä vierähti 1,5h. Kiitos vielä Tuhatjalan ammattitaitoiselle henkilökunnalle asiantuntevasta hoidosta sekä ystävällisestä asiakaspalvelusta!

Kotona oli vastassa juuri tädiksi ylennetty Cicaro, jota kantokopassa inisevät pennut olisivat tietysti kiinnostaneet melkoisesti. Cicaro sai kuitenkin Caralta pahoja katseita ja murinaa joten tilanteen tasaamiseksi pikkumusta sai viettää illan ulkona hyvästä kelistä nauttien. Pesin vielä Caran takapuolen ja laitoin sen pentujen kanssa pentulaatikkoon. Cara tiesi jälleen tasan tarkkaan roolinsa. Meillä menee aivan loistavasti. Luottoystäväni kävi tsekkaamassa minun työpäiväni aikana että kaikki on ok pentulassa. Hän on Caralle erittäin tuttu henkilö joten Cara ei stressannut tarkistuskäynnistä. Hänelle suuri kiitos avusta nyt ja tulevina viikkoina!

Klo 00:55 tulivat ensimmäiset jälkeiset pentulaatikkoon, jotka Cara söi.
Klo 06:00 aamulla ensimmäisellä pissilenkillä tulivat toiset jälkeiset keskelle kävelytietä jotka siivosin roskikseen. Cara-reppana ei kerennyt edes ojanpientareelle saakka. Siinäpä ois ollu naapureilla istukassa ihmettelemistä aamulla töihin marssiessa...

Caran lämpö oli vuorokausi synnytyksen jälkeen 38,8 eli palautunut normaaliksi. Kyllä oli koira hoikan näköinen kun tottui näkemään sen pyöreänä vaapottajana. Ravikin oli varmasti tuplasti suurempiliikkeinen. Sitä vaan tottuu siihen kun koira hiljalleen kasvattaa mahaansa silmiesi edessä, ja sitä pyöreyttä ei itse edes lopulta näe. Muut sen sijaan huomaavat koiran pyöristymisen hyvinkin. Kun maha sitten katoaa synnytyksen jälkeen, eron todella huomaa itsekin! Kävin vielä ostamassa matalanukkaisen, helposti pestävän alusen pentulaatikkoon. Se on valkea, joten jospa hämärissä siitä erottaisi pojankin nopeammin. Sen voi pestä tiheään koska se kuivuu nopeasti. Valkoisen väristä varmaan joutuukin pesemään ihan jonkun verran. Maitoa on riittänyt hyvin, pennut alkavat aina nukkumaan tyytyväisenä syötyään. Cara on tehnyt vain lyhyitä pissalenkkejä nyt ensimmäisinä vuorokausina. Jännä nähdä, muuttuuko Caran ja Cican suhde jotenkin toisiinsa pentueen jälkeen, ja muuttuuko Cara jollain tavalla.

Kaikki hyvin valtakunnassa.
Hetki lepoa ja rauhaa ennen pesäalusten vaihtoa.
Lienee sanomattakin selvää että nyt aion viettää niin paljon aikaa pennuntuoksua nuuhkien ja naperoita kuvaten, etten juuri muuta vapaa-ajallani teekään (paitsi tietenkin annan Cicarolle privaattiaikaa agilityn ja pitkien lenkkien muodossa)! Täältä voit lukea lisää B-pentueen kasvusta.

Korento, blue merle narttu, syntyi klo 20:25 painaen 324g
Kipinä, musta merkein uros, syntyi klo 21:20 painaen 320g
Täti-Cicaro pysyttelee tiiviisti vahdissa portin takana - vielä ei ole oikea aika tutustuttaa tätiä
täditettäviin. Sanista tuli mummo, Cicarosta täti.

21 kommenttia:

  1. Onnea ihanista pennuista! ♥

    VastaaPoista
  2. Anonyymi29.6.16

    Oi niin kauniita pentuja!<3 Huomasinki Instagramissa näistä kuvan:) Onnea pikkuisista<3

    VastaaPoista
  3. Onnea puupeista! Kivat väritykset. :-)

    VastaaPoista
  4. Täällä ollaan seurailtu Caran tiineyttä alusta asti, ja pitänee sanoa että itsekin innostuin kun huomasin lukulistalta tänne ilmestyneen uuden postauksen! Kauniita pieniä pötköjä ovat, saa kyllä olla koiramamma (ja ihmismamma) ylpeä. Ja ihanat nimet olet keksinyt - sopivat hyvin toisiinsa. Onnea ja jaksamista pentuarkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Kipinä ja Korento -nimet tulivat jotenkin ihan automaattisesti, en sen kummemmin edes nimiä miettinyt. Aloin vain kutsua niitä jo odotusaikana niillä nimillä. Kiitos!

      Poista
  5. Onnea pennuista, kummatkin todella upeita! :)

    VastaaPoista
  6. Apua kuin ihania! Onnea! <3

    VastaaPoista
  7. Ihania pentuja, hyvät nimet ja värit. Onnea ja pennuntuoksuista arkea! :)

    VastaaPoista
  8. Supersuuret onnittelut! Arvasin että tulee merle narttu ja merkkivärinen uros, nyt pitää kyllä lotota tai ryhtyä ennustajaksi! :P
    Suloisia ovat, jännää nähdä minkälaisia niistä kasvaa :)

    Piti kommentoida tämä johonkin aiempaan postaukseen, mutta laitan tähän nyt samalla: pentueen isän rotu yllätti täysin, mutta positiivisesti! :)

    VastaaPoista
  9. Ihanat värit! Näistä tulee huikean söpöjä <3

    VastaaPoista
  10. Paljon onnea kauniista ja terveistä pennuista! :)

    VastaaPoista
  11. En kestä miten suloisia ❤️ Onnea pikkuvaaveista, hienoa että kaikki meni hyvin!

    VastaaPoista
  12. Paljon onnea pennuista! Odotan mielenkiinnolla minkä näköinen tulee merlestä poronpuolikkaasta :D

    VastaaPoista
  13. Anonyymi30.6.16

    Ihan mielenkiinnosta kyselen, että mistä tunnistaa kun koira supistelee? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vatsa jäykistyy, selkä menee kaarelle, koira lopettaa läähättämisen ja näyttää hyvin keskittyneeltä.

      Poista
  14. Onnea pennuista! Jännällä odottaen minkäsnäköisiä heistä kasvaa :)

    VastaaPoista
  15. Onnea pennuista, hienoa että kaikki meni lopulta hyvin!

    VastaaPoista
  16. Kiitos ihan hurjasti kaikille onnen toivotuksista!! <3 Näillä pitäisi pärjätä pitkälle :D Pentulassa kaikki on sujunut aivan loistavasti. Ipanat kasvaa ihan hurjaa vauhtia ja emo hoitaa niitä erittäin kiitettävästi.

    VastaaPoista
  17. Onnittelut pennuista!

    VastaaPoista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.