200:n raja rikki

Upeeta hienoo mahtavaa jee!

200 lukijaa. 200 silmäparia joille höpötellä päivät, illat ja yöt pitkät sekä tarinoida pienen paimenlauman höpsöä elämää. Tätä päivää olen odotellut. Vähän kerrassaan lähti lukijamäärä nousemaan sieltä 150:stä, ja viimeisin eli 200. lukija napsahti tänään. Paimenlauma kiittää kaikkia teitä. On mukavaa, kun tietää ettei kirjoittele vain itseään varten. 200 lukijan rajan täytyttyä tulosillaan on muutoksia ulkoasuun - ei mitään erityisen radikaalia mutta jotain kuitenkin. Tuumasin pitää tämän blogin historian toisen kysymyspostauksen, mutta nyt on ollut sellanen kysymyspostausbuumi bloggaajilla meneillään, että ei ihan tähän rakoseen ehkä kuitenkaan. En tykkää yhtään tehdä toisten mukaan, ittenäinen ja teen-kaiken-aina-toisin -ihminen kun olen.

Voisin nyt kysäistä, että onko teillä jotakin toiveita tulevan suhteen? Postausehdotuksia, kiukuttaako jokin asia, anything, kertokaa että olette hengissä? Kommentointi on lisääntynyt, mikä on ollut piristävää huomata. Klikkailen aina ilmoitukset uusista kommenteista innolla auki.

Samaan syssyyn tiivistelmät tämän päivän agilitystä Cican kanssa. Lähdössä ja kontakteilla pitäisi malttaa venata paremmin, keppitreeniä kaivataan edelleen lisää. Minun pitäisi alkaa oppimaan että liikkeeni suunta ohjaa koiraa niin paljon, että minulla ei ole varaa unohtaa sitä radalla. Koivet ja liike osoittavat usein ristikkäin käsieni kanssa. Ajoituksen kanssa joissakin ohjaustekniikoissa on myös hiottavaa. Kipsalla oli hyvä vire treeneissä - tosin lähinnä taas minu ristiriitaisesta ohjauksesta johtui, että se turhautui muutamassa tilanteessa. Hampuuki eteni kivaisasti, ei ollu ali- eikä ylivireessä ja malttoi keskittyä olennaiseen.

Cara odotti kotona, annoin sille jäisen rustoluun siksi ajaksi. Puoli tuntia oli ollut hiljaa, tunnin ajan lähinnä ulvonut. Mutta jos se nyt muutamana tämän kevään keskiviikkona kuuden aikaan illalla tunnin ajan ulvoskelee niin ei hirveä ongelma ole, enkä jaksa paneutua sen kummemmin. C&C osaavat olla keskenään yssin ilman mtn ongelmia, ovat aina osanneet, mutta kun jompi kumpi siskoksista joutuu olemaan aivan yksin, ilman siskoa, niin sillo irtoo yleensä ulvontaa. Ei tullu aikoinaan tarpeeks opeteltua totaalista yksinoloa, vaan harvassapa on nykyjään tilanteet jolloin näin joutuu tekemään.

Koirien hampaidenhoitokuukausi

Saimme mahdollisuuden osallistua koirien hampaidenhoitokuukauteen, jonka takana seisoo Pedigree®.
Kiitos tästä mahdollisuudesta!

Kurkkaapa koirasi suuhun. Nuuhkaise pari kertaa ja katso läpi hampaiden ulko- ja sisäpinnat.

Haiskahtiko pahalta, kenties voimakkaammalta kuin joskus aikaisemmin? Milloin viimeksi kurkkasit koirasi suuhun kriittisellä silmällä (ja nenällä)? Tiesitkö, että vain joka kolmas suomalainen koiranomistaja harjaa koiransa hampaita päivittäin? Luku tuntuu jopa yllättävän suurelta, sillä en itse tunne yhtäkään koiranomistajaa koirapiireissäni, joka harjaisi koiransa hampaita edes satunnaisesti. Ehkä sille ei koeta tarvetta, tai ei ymmärretä että jotakin voi olla vialla.

"Et oo tosissas."

Koirat nimittäin piilottavat kipunsa erittäin hyvin, se on niille jo aikoja sitten muodostunut keino selviytyä ankarassa luonnossa. Edelleenkään, lämpimällä sohvalla tai omistajansa kainalossa sykkyrällä maatessaan ne eivät näytä kipuaan. Siksi iensairauksista kärsivän koiran tunnistaminen olisi tärkeää. Koiran suuhun kannattaisi kurkistaa kerran viikossa heti pentuajoista lähtien, jotta koira a) tottuu käsittelyyn, b) opit itse tunnistamaan koirasi terveen suun ja huomaat nopeasti, mikäli jokin on vialla sekä c) huomaat ajoissa esimerkiksi suuhun juuttuneen kepin palan, tikun tmv. Vaisummaksi muuttunut koira saattaa olla suustaan kipeä, eikä se välttämättä enää pureskele mitään tai leiki yhtä paljon kuin joskus. Nämä ovat hälyttäviä merkkejä.

Harjaa jos uskallat!

Hampaiden hoidossa painotetaan nimenomaan ennaltaehkäisyä - ongelmia kannattaa välttää, koska se on mahdollista. Keinoja siihen on monia: Pedigree Dentastixit, hampaiden päivittäinen harjaus, raa'at luut (keitetyt ovat vaarallisia), eläinlääkärin suorittama vuosittainen hammastarkastus sekä koiran ruokavalio. Lisäksi allekirjoittaneen hyväksi havaitsema keino, eli raaputtelen itse hammaskiveä pois koiriltani. Se vaatii tarkkuutta ja koiran tulee pysyä rauhallisesti aloillaan. Hammaskiven muodostumiseen saakka ei kuitenkaan tarvitse eikä kannata mennä.

Toisille koirille hammaskiveä kertyy toisia herkemmin. Pitkäkuonoiset, kapeakuonoiset ja tiiviskuonoiset koirat ovat alttiimpia hammaskiven kertymiselle. Tämä on kuitenkin yksilöllistä. Omasta laumasta hyvä vertailun kohde on saman pentueen siskokset Cica ja Cara; Caramel pian 3v omaa edelleen vitivalkeat hampaat ja raikkaan hengityksen, eikä sillä ole koskaan ollut sanomista hampaissa. Cicarolla taas tilanne on toinen - sille kertyy hammaskiveä herkästi pitkin purukalustoa ja sen hengitys haiskahtaa usein pahalta.

Otan koirien hampaidenhoitokuukauden haasteen vastaan, ja toivon että lukijanikin ottavat. Jokainen voi tehdä jotakin koiransa hampaiden paremman kunnon eteen - aloittaa vaikkapa siitä että antaa koiralle enemmän pureskeltavaa tai kurkkailee edes kerran kuussa koiransa suuhun kriittisellä silmällä.

Harjaan siis Cicaron hampaita päivittäin huhtikuun ajan, ja katson mikä on lopputulos huhtikuun lopussa. Lisäksi haen eläinkaupasta raakoja luita pureskeltavaksi, koska uskon vakaasti myös tähän luonnonmukaiseen koiran hampaidenhoitokeinoon. Nahkaisia puruluita meillä pureksitaan joka viikko useaan kertaan, mutta niiden teho on kiistelty.

Nyt kun hampaidenhoitokuukausi on ohitse, voin tunnustaa että hampaiden harjaus saattoi kyllä hieman unohtua loppukuukaudesta. Tuloksen huomaa kuitenkin heti harjaamisen jälkeen, kun pinnallinen plakki ja mahdollinen ruoka hampaankolossa irtoaa, mikä yllätti positiivisesti. En kuitenkaan usko, että tästä ikinä tulee meille päivittäinen rutiini. Tämä kuitenkin saattaa sopia jollekin toiselle, joten rohkeasti kokeilemaan vaan.

Are u stalking to me?

Räkätaidetta kerrakseen. Olavi-Orava palannut pihapiiriin ja likoilla aktiviteetit maksimissaan ku saavat tarkkailla nököhampaan toimia. Ihmisille jäkismatsit telviisioruujusta, koirille oravamatsit suoralähetyksenä ikkunaruudusta. Cara pidättelee raivokasta, ylitsepursuavaa jännitystään tutisemalla jännittävillä hetkillä, ja Kips säestää lyhyillä kimeillä saaliskiljahduksilla kun toinen orava uskaltautuu Olavin reiivirille. Olavi voittaa, Olavi on kova jäbä.

Sitte ois huumorit kaukana, ku sisko lähetti uhkaavia savumerkkejä etelän suunnilta. Auroralla revähti hiekkakentällä koirakaverin kanssa leikkiessä vasen takajalka. Linkkailee nyt kolmella jalalla, ja jalasta on kuulunut välillä vissiin jonkinlaista "tiksahdus"-ääntä. Huomenna suunta eläinlääkäriin, jos jalka ei ole yhtään parempi...

Match Show Kajaani

Eipäs kummosia sijoituksia irronnu tänään. Ei vissii oo tarpeeks näyttäviä koiria. Mätsäreissä oli aika tavallinen määrä koiria, joku 20-30 per luokka.

Cicaro pienten SIN-, Caramel pienten SIN4 ja parikisassa ei sijoitusta. Napsivat heti pois erinäköset parit, samannäköiset saivat jäädä. Parikisan seisomaosuus sujui hienosti, mutta liikkeessä Cara arvatenkin kiirehti Kiksua edellä. Caraa en saanut laittaa isoihin koiriin koska isojen koirien tuomari ei saa arvostella sekarotuisia. Kylläpä herätti kummastusta. Ei SAA arvostella sekarotuisia? Tuli vähä hyljeksitty olo, että tuomari maineineen jotenkin likaantuisi jos arvostelee leikkimielisissä näyttelyissä sekarotuisia. Kummallinen tuo näyttelymaailma.

Samaan aikaan hallissa oli viralliset agikisat, ois ollu kivempi osallistua niihin jos ois voitu. Mätsärit on tuuripeliä ja näyttävät rodut sijoittuvat ja samat koirat napsivat ainaisesti BIS1-sijoituksia. Ei sen niin kuuluisi mennä. Agissa sentään pärjää kyvyillä. Silti tosi tyytyväinen tyttöihin tänään, ei kai sitä aina voi päästä BIS-kehään. Oottelivat häkissä nätisti ja esiintyivät hyvin. Toivottavasti en kuulostanut liian kriittiseltä tai katkeralta, päivä oli joka tapauksessa mukava!

Keitettyjä porkkanoita iloisesti lenkitän

Tekiskö Caraki jo juoksua ku kovin oli eilen agitreeneissä ajatukset toisaalla. Idioottivarmaa ohjausta (mukamas ainakin) ja koira sinkoaa ihan toiseen suuntaan nuuhkimaan. Karvaa Koipi ainakin tiputtaa sellasta kyytiä että saas nähä onko huomisissa mätsäreissä mitään mitä näyttää tuomarille. Huomiset mätsärit jännittää. Oon ihan hirvee jännääjä koiraharrastuksissa heti ku pitää kilpailla. Vaikka mätsäreissäki taitaa olla tuuripeliä mite menestyy, jolloin langat ei oikeestaan oo täysin minu käsissä, niin silti jännitän. Taidan laittaa Kiksun pieniin ja Caran isoihin niin ei tuu päällekkäisyyksiä kehien suhteen. Siellä on myös ensimmäistä kertaa koskaan parikehä, jota odotan innolla.

Paree jättää aamuruoka antamatta niin kiinnostaa supernamit kehässä. Hmph. Ja minun pitäis lopettaa tää jännääminen, tai aloittaa se vasta sinä aamuna ku kisat on. Jännääks muut koiraihmiset tällä tavalla mitään kisoja? Mä jännään yleensä etukäteen, mutta radalla/kehässä anywhere jännitys unohtuu täysin. Onneksi. Yleensä. Niin.

Agitreeneihin jos palaan hetkellisesti, niin Kips oli aivan ihana ku tehtiin ykkösluokan tasoista kisarataa - kaikki sujui muuten mutta kepeillä taas jurnutti haukkua hämmästyshaukkua että mitäs nyt en osaa en tiedä auta minua. Muuten taiski tulla nollat. Kepit sujuu toisinaan, toisinaan ei.

Kips on ottanut ikävästi tavakseen nostaa takapuolen maasta lähtötilanteissa, joten naksutellaan lähtöjä jatkossa tiuhempaan. Se ikään kuin istuu aivan rauhassa, mutta nostaa kuin kiusaksi persuksen maasta. Tosiasiassa olen ite vahingossa huomaamattani opettanut Kiksulle jollaki kulman nostamisella tai muulla pienellä eleellä lähdössä varastamisen.

Turhauttaa vaan aina palauttaa koira pari kertaa istumaan. Yks tehokas keino ois, että jos koira ei yhden varoituksen jälkeen malta lähdössä, se viedään suoraan veks ja treenit loppuu sen osalta siihen. Mutta kehtuuttaa ajaa yhden koiran takia hallille jos tietää että se toinen niistä taas perseilee lähdössä ja joutuu siks heti takaisin autoon. Enkä muuten ottanut itsenäistä treenioikeutta huhtikuulle, ku aksataan jo huhtikuu muutenkin kaksissa ohjatuissa. Menee maku koirilta ja minultaki, joten tähän väliin nyt tällainen ratkaisu. Toukokuu sitten itseillään.

Jeps, huomisista mätsäreistä kirjoittelen huomenna. Btw, varmistui että asustelen ensi syksystä lähtien Kuopiossa, sain sieltä taas harjoittelupaikat. Irtisanon ehkä itteni Nälkämaasta toukokuun lopulla ja muutan ehkä toistaiseksi pysyvästi Kuopioon - tietämättä sen paremmin, minne lopulta elämä kuljettaa asumaan... Kesän ajan olen kylläkin kotikotikunnassa töissä. Valmistun ensi jouluna.

Karvamytty. Karvaläjä. Karvakasa.

Liitävät jäljestäjät

Extreme photo editinggg

Pitihän se maanantaina 31.3. kokeilla miten syksyn ainokainen muka-jäljestyskerta oli jääny likkojen mieleen. Pikainen kertaus netistä kuinka jälki tehdään, miten siellä toimitaan ja mänöks. Unnukka-porokoira läks messiin, ja tehtiin joka koiralle jälki vuorotellen. Ensin Unnis, sitte Kips ja viimosena Kars. Hihna oli vissiin liian raskas ja likat eivät muutenkaan pidä hihnasta jalkojen välissä, joten eivät antaneet sen olla niin kuin hihnan jäljestäessä kuuluisi olla koiran etujalan välistä. Meillä hihnan pelastaminen jalkasolmusta on lenkkitemppu, ja likat hoitaa hihnasotkut aina ite, joten ei ihme ettei jäljellä hihna saanut olla jalkojen välissä - koirat tekivät mielestään uroteon aina, ku äiskä yritti solmuttaa niije jalat hihnalla.

Joka tapauksessa, ihan näpäkästi jäljestivät, vaikka nokat irtos maasta useaan otteeseen ja kummankin kärsäsuunta käänty melkein 180 astetta taaksepäin jossain välissä. Korjasin videolla hihnan tukemaan Caraa vasemmalle puolelle, ja koira pysyi viimein suorassa. Kumpiki meinas aina kääntyä oikealle. Emmäny tiiä kui päteviltä me videolla sählätessämme näytetään, ku ei tää oo meijän päälajiks muodostumassa. Satunnaista hassuttelua ja kärsän käyttöä. Mutta jos suoranaisia hirmuvirheitä ja jotaki huomautettavaa on, niin kuulen mielelläni, kommentointikenttä on vapaa. 

Jäljen tekemisestä sen verran vielä, että kävelin pieniä askeleita ja tipautin namin joka askeleelle. Alusta oli suht. tasainen talven alta paljastunut lyhyt nurmikontapainen sekamelskamaa. Jäljen alkuun ja loppuun tein metri x metri tallatun neliön, joita yhdisti suora jälki. Palasin jäljen teon päätettyäni pois eri reittiä.

No laumakuva jäljestyksestä.

Jaaa videomatskua tietysti - huomatkaa aiva ihana piisi jota tosin vähän muokkailin.

"Hitot nameista, täällähä o jänes... tai osia siitä."

Ei ihan yllä jänön lonkat A:han, mutta mites ois E/E? Kovin ovat
irtonaiset, eivätkä ole maljaan yhteensopivat.
Anteeksi kaikki lemmikkijänesten omistajat.

Tänään oli legendaarinen päivä agilityn suhteen, sillä kävin agilityssä vain yhden paimenen, Caran, kanssa. Oli höpsöä pidellä vain yhtä hihnaa ja keskittää huomionsa vain yhteen koiraan. Cara odotteli häkissä aivan hipihiljaa ja rauhassa maaten kun tutustuin itse rataan ja kun toiset koirakot menivät meidän jälkeemme. Kävin vain palkkailemassa sitä minuutin parin välein. Meillä on nyt viideksi kerraksi varattuna yksi treenipaikka, mikä tarkoittaa yhtä koiraa per treenikerta. Jätin Cican tällä kertaa kotiin ku se on vielä loppujuoksuhöyryissään. Vuorottelen viikon välein koiria treeneissä. Torstain viikkotreeneihin pääsevät tietysti kumpikin mukaan, mutta keskiviikkona vuorotellaan.

Rata oli haastava, muistaakseni peräti 24 esteen rata. Turha vissiin ees mainostaa että unohin radan ainakin pari kertaa. Radalla oli oikein mukavasti haastetta tarjoavia ohjauskuvioita, joista yhtä sain jauhaa mooonta kertaa ennen kuin se meni niin kuin pitikin. Piirtelin taas radan, joten mittasuhteet ja etenkin oikean pään aidat ovat todennäköisesti aivan vinks vonks. En mitenkään muistanut, miten ne menevät joten hyppyjen ja ehkä muidenkin esteiden suhteen pitäkää kämmivara.

Unohda - listalle pääsi tänään minun jarrutteluni ohjauksen kanssa hyppyesteillä. Teen typerän käsiliikkeen, joka muistuttaa käteenottokäskyä, ja se katkaisee aina radan etenemisen ja jarruttaa koiraa. Koiralta lähti heti käsijarru pois, kun korjailimme tätä minun jo oppimaani virhettä. Rata sisälsi varmaan kaikki mahdolliset ohjaustekniikat, joista luonnollisestikin pystyi valitsemaan joka esteellä monesta vaihtoehdosta itelleen sen mieleisimmän. Viskileikkaus, takaaleikkaus, persjättö, valssi, pakkovalssi, päällejuoksu... Mitä näin äkkiseltään tuli mieleen. Tehokas treenikerta, eipä siinä. Kepit sujuivat jees, vaikka ne olivat haastavasti seinää kohti.

Tänään mieleen jäivät ainakin nämä asiat:
1. Ei käteenottokäskyä sille turhissa tilanteissa
2. Radan tulee edetä ihan koko ajan - jarruttelevat turhat käsiliikkeet pois
3. Kumartelu pois viskileikkausta tehdessä
4. Muista palkata koira useammin - treenit treeninä, kisat erikseen

Kuvakisa päättyi

Isosti kiitos osallistujille! Olipa kiva nähdä, kuinka erilaisesti olitte kaikki toteuttaneet antamani aiheet. Lämmöllä ja hymyssä suukkelissa tsekkailin kuvia lävite. Kilpailukuvat kokosin kollaaseihin. Kokonaisuus, luovuus ja aiheenmukaisuus ratkaisivat, eikä kuvien laadulla ollut kilpailussa mitään väliä. Arvostelut kuvistaan saavat kaikki osallistujat, niin kuin lupasinkin. Sijoitukset postauksen lopussa, kuvakollaasit ovat vain osallistujajärjestyksessä.

1. Ota kuva lemmikkisi rumimmasta lelusta ja liitä jollain tapaa mukaan sinisyys ja symmetrisyys.
2. Nappaa kuva, josta voi nähdä nämä asiat: pyöreä, kirjava, teksti.
3. Kuvaa jokin koirasi temppu pitkällä valotusajalla niin, että tempun liike näkyy kuvasta.

Matleenan otokset

Kuva 1. Kuva vastaa täysin ohjeistusta ja on erittäin symmetrinen taustaltaan. Vain lelun tupsun ja sinisen narun osoittaminen vinosti vasemmalle vie symmetrisyyttä, kuitenkin vain vähäpätöisesti. Lelu ei ole minun silmääni erityisen ruma, mutta koirallasi on ilmeisesti nättejä leluja (khöh, kattelen omien koirien räjähtäneitä, nyljettyjä sammakonraatoja lattialla...). Sinisyyden vähäisyys säväyttää. Ikään kuin meinaa nostaa haloon pystyyn että missäs se sinisyys, ja samantien sen jo huomaakin. Taustasta leluun nähden tykkään paljon, siitä välittyy lehtikuvamainen fiilis.

Kuva 2. Kui luovaa! Pyöreys tulee koiran asennosta. Liekö idea tullut kuvaan sattuman kautta, vai joutuiko kuvaaja venaamaan koiran menemistä kiepille. Tarkennus on ovelasti etualan kohteessa, josta tulee aiheen yksi osa; teksti, minkä voi erottaa kuvasta samantien. Kirjavuus jää ehkä hieman taka-alalle, kontrastia lisäämällä tai sävyjä avaamalla koiran kirjavuutta olisi voinut vielä hieman korostaa.

Kuva 3. Tämä on kisan liikekuvista yks minun suosikki. Voin kuvitella, ettei aihe ollut mitenkään helppo, mutta tässä on ymmärretty täysin mitä hain aiheella. Koira on muuten tarkka, mutta tempun liike on vangittu täsmällisellä ajoituksella juuri sopivasti heilahtavaksi. Kiinnostavaa olisi tietää, monennellako otannalla tämä kuva onnistui. Kuvan rajaus on hieman ahdas, mutta sommittelultaan kuva miellyttää silmää.

 Marikan otokset

Kuva 1. Naurahdin ääneen kuvan ensimmäisen kerran nähtyäni. Tämä kuvastaa aihetta paremmin kuin hyvin. Kuvankäsittelyllä on saatu aikaan helposti kuvan symmetrisyys. Valotus on ok, tausta sopii sävyiltään kuvan kohteeseen. Kohteille olisi voinut jättää aavistuksen enemmän taustaa ja sommitella ne enemmän alareunaan.

Kuva 2. Aivan ihanasti sommiteltu kuva, ja kissa kohteena iso plussa (hankalampi kuvattava kuin koira). Pyöreys erottuu etualalla, kirjavuutta on kahdessakin kohteessa; rusetissa ja kissassa mikä myös ideana oikein hyvä. Kissan asento on tilannekuvamainen, ei liian aseteltu vaikka asetelmallisuuttakin löytyy. Kuvaa olisi voinut kirkastaa hieman, se on aavistuksen synkän oloinen. Kuitenkin plussat siitä, että mikään osa kuvasta ei ole palanut puhki tai tukossa.

Kuva 3. Tämän kuvan olisin toivonut olevan värillinen, vaikka harmaa toisaalta luokin siihen tiettyä tunnelmaa. Liikkeen ikuistaminen on onnistunut erittäin hyvin. Kuva ei siis ole kärsinyt pitkästä suljinajasta, mutta liike kuitenkin näkyy. Kuvakulman olisin itse valinnut matalammaksi. Koiran innokkuus näkyy kuvasta hyvin. Etualalla näkyvän mustan alueen olisi voinut myös rajata pois. Valotus on onnistunut.

Jennyn otokset

Kuva 1. Niin paljon katsottavaa, ettei oikein tiedä mihin ensin kiinnittäisi huomionsa. Ei kyllä mitenkään huono asia, vaan saa katsomaan kuvaa pidemmän aikaa kuin muita kuvia. Symmetrisyys on toteutettu tässä kuvassa kuvankäsittelyllä, sinisyys samoiten. Sinisyyden liittäminen koiran silmään on aika kekseliästä, siitä plussat, joskin kirkas kohta ei ole aivan koiran silmän keskellä - jää arvailun varaan, onko tämä tietoinen päätös. Lelu ei ole mikään kaunis ilmestys, joten senkin osalta kuva täyttää kriteerit hyvin. Kuvaan olisi sopinut aavistuksen rohkeampi kontrasti ja kirkkaammat sävyt.

Kuva 2. Kirjavuus ilmentyy tekstissä, joka samalla ilmentää pyöreyttä sanan muodossa. Pyöreys löytyy myös renkaasta, mikä on näppärästi keksitty. Valpasilmeinen Maisa renkaan päällä posettaessa on hellyyttävä näky. Taustan lievä ylivalottuneisuus annetaan anteeksi, koska tummaa koiraa on liki mahdotonta kuvata valkeaa taustaa vasten ilman että koira on tukossa tai tausta ylivalottunut. Jälkikäsittelyllä koiran tukkoisuutta voisi tietysti avata, mutta tämä vaatisi ylimääräistä vaivaa.

Kuva 3. Onnistunut liikekuva, jossa rohkea rajaus. Värimaailma on lämmin, ja se voisi olla hieman värikkäämpi. Valotukseltaan onnistunut otos. Kuvakulma soveltuu kuvaan hyvin, sommittelultaan hyvä - liikkeelle jätetty sopivasti tilaa oikealle. Arvaan, että koira on kierähtämässä tai pyörähtämässä tässä kuvassa.

Millan otokset

Kuva 1. Sävyiltään hempeä ja herkkä otos, sommittelu lehtikuvamainen ja kiinnostava. Idea omaperäinen, kuin tujotuskilpailu rumimman lelunsa kanssa. Rajaus ei tämän parempi olisi voinut olla. Valotus yläkanttiin, mutta ei voi vielä sanoa puhkipalaneeksi - pidän itse reilusti valoisista kuvista, kuten tämäkin kuva on. Värimaailma monipuolinen, kuva tarkka. Kuvan muoto kuitenkin lipsahtanut vähän neliömäiseksi, alhaalta olisi ehkä voinut rajata hieman pois.

Kuva 2. Tässä riittää katsottavaa. Sympaattinen malli kaiken tavaranpaljouden keskellä, neljä pastellimaista pääväriä. Pyöreys on toteutettu hauskasti, pyöreys hallitsee tätä kuvaa. Teksti on vähäisessä roolissa, pantojen Rukka-tekstein. Kirjavuus tulee ilmi oikeastaan kuvaa kokonaisuutena tarkastellessa - kuvasta löytyy mielettömästi kivoja värejä. Sommittelun puolesta olen kahta mieltä - toisaalta epätavallinen sommittelu kuvan yläkanttiin toimii, mutta toisaalta tekisi hirmuisesti mieli rajata kuvasta pois vasemmalta ja alhaalta.

Kuva 3. Tämän kuvan voisin laittaa vaikka seinälleni - lämpimiltä sävyiltään kertakaikkisen onnistunut jälleen jollain tapaa hempeä otos. Rajaus todella omaperäinen mutta yllättävän toimiva - olisin ehkä sommitellut kuitenkin itse kohdetta enemmän yläoikeaan neljännekseen, nyt kohde on aivan kuvan keskellä vertikaalisuunnassa. Liike näkyy koko kuvassa, kuin kuvaa olisi jälkeenpäin blurrailtu, vaan näin tuskin on. Valotus on kohdallaan. 

Kuvakisan voittajaksi itsensä fotoili Milla, onneksi olkoon! Saat valita kirpparitavaroistani itsellesi 7 euron arvosta tavaraa, postarit maksan minä. Lisäksi selvitän, saisinko sponsoriltamme HHC:n tuotteita sinulle. Tämä selviää myöhemmin tällä viikolla.

Toiseksi valikoitui Matleena, onnea!

Kolmannen sijan jakoivat Marika ja Jenny, onnea!

Osallistujamäärän vähäisyyden takia palkinnoille pääsee vain voittaja.

No ei huono

Meinaan, ittenäiset tänään. Tällaasen radan suunnittelin tänään:

Lähtö punaisesta lähtömerkistä. Kinkkinen paikka esteellä nro 8. Caralla hienoin kepeille haku ikinä A-esteen jälkeiseltä hypyltä. Olin ite vasta hypyn siivekkeen kohalla kuvan keskimmäisellä puolella vasemman käden ohjauksella, kun käskytin Caraa kepeille. Se sujahti hyvin varmasti oikeaan keppiväliin ja kepitti minun vasta tullessa perässä. Kepeillä näpäkkä vauhti ja hyppeli innolla keppivälit. Mä en vieläkään keksi keppien hyppely-suorittamisliikkeelle järkevää termiä, ANYONE? Siis se liike, kun koira ei vain kävele keppivälejä vaan hyppelehtii ne puolelta toiselle keppejä suorittaessaan.

Kentälle oli myös ilmestynyt uusi rengas sitten viime treenien, joten harjoiteltiin sitä yksittäisenä. Siinä on suuremmat välit sivuissa, joten Kips meinas pujahdella väärästä välistä alkuun, vaan toistojen jälestä hyvin män. Lisäks lähettelin kauempaa renkaalle ja hypylle joko suoraan tai takaakierrossa, fiinisti menivät molemmat ja pätkästiin treenit siihen.

To Helsinki

Helsingin reissu alkais tänään ja päättyis lauantaina. Nassukat menevät kotikotiin hoitoon siksi aikaa, jätän ne Kuopiossa kotiväelle. Raportoin myöhemmin, kuinka nassukoilla meni hoidossa.

30.3. Kyllähän ne likat oli vähä ikävöineet. Lähinnä reagoineet jokaisen hiljentävän auton kohdalla, että josko mä niitä tulin nyt hakemaan. Olivat murtautuneet yöllä esillä olleelle ruokasäkille. Tilaisuus tekee varkaan, kämpillä ku ei oo ruokasäkkejä näkyvillä. On niillä ollu siellä pirskeet ja Sani vissiin vaan kattonu ku tyttärensä tekevät ilkivaltaa ja mättävät nappulaa poskeen sen minkä jaksavat. Hyvin oli muuten mennyt hoidossa kotona, ja annan nyt vähemmä safkaa parina päivänä tuon ruokasäkkiepisodin takia. 

Helsingin reissu oli oikein onnistunut ja ajomatka kotiin kesti vähän normaalia pidemmän aikaa ku meil oli asuntovaunu perässä, noin 10 tuntia parin pysähdyksen kanssa. Koiralikat loikkas kyytiin Kuopion ABC:llä, ja loppumatka Nälkämaahan sujui niin että koirat nukku takapenkkiläisten sylissä. Oli aika täyttä ku 5 ihmistä ja 2 koiraa oli kyydissä, vaan onneks miul on iso auto.

Tänään nukuttiin pitkään, uuden ajan mukaan 14.30 saakka. Likoilla ei vielä ollu edes kiire pihalle, jaksavat pidättää niin pitkään ku minä herään. Reissu otti vissiin veronsa ku venähti nuo yöunet ja syytä varmaan myös kellojen siirtämisellä. Käytiin sitte heti heittämässä reilun tunnin mittainen "aamulenkki" ja likat karkas n. 3 minuutiksi. Suutahdin hieman ku ryömivät viimein takasin jostaki metiköstä. Tai Kiksu ny tuli melkein samantien mut Kara ei. Unohdin taas kuinka tulee toimia jos koira karkaa ja palaa luokse vasta minuuttien tai tuntien kuluttua. Ehkä ens kerralla muistan, että karkotan karanneen yksilön hetkellisesti laumasta. Tällasille vahvasti laumasidonnaisille elikoille se on pahempi rangaistus ku mikään karjuminen naama punasena. Ja minä kyllä aina huomautan äänellä jos laumalainen karkaa, kehumista en koe viisaaks jos joudun ite juoksemaan koiran perässä pitkin mehtää. Eri asia jos koira todella tulee luokse ennen ku edes kerkeän huolestumaan ja lähtemään koiran perään. Se on tää kevät vähä tällasta. On hajuja ja pikkueläimiä. Niin kauan ku käskytän koiria pysymään 5m säteellä miusta niin ei mtn ongelmaa. Jos päästän ne kirmaamaan tuhatta ja sataa 10 metrin päähän ni turha enää huudella.

Kuvakilpailu päättyy huomenna. Aikaa kuvien lähettämiseen on 31.3. klo 00.00 saakka.

Vietit vie

Kotoa viikkoja sitten.

Aika nätskät ittenäiset agissa tänään. Aamulla (meidän lauman aamu alkaa viikonloppuisin vasta klo 12) tehtiin ratatreeniä kerrankin valmiiksi numeroidulla radalla. Päätin koiria autoon köyttäessäni, että tänään tehdään irtoamistreeniä ja keppitreeniä. Jos villisti veikkaan, niin rata oli 2lk-3lk, piti meinaa monta kertaa kummastella rataa, joka sisälsi monta kinkkistä paikkaa ja käyttää normaalia enemmän aikaa rataan tutustumiseen. Rata olisi ollut 17 esteen mittainen, mutta typistin sen 10 esteeseen, koska ratatreenit eivät olleet tänään ohjelmassamme.

Kepeille kumpikin haki omine lupinensa ku kävelinkin keppien lähellä - mikä sinänsä positiivista, että kepeille alkaa löytymään tuommosta suoritushinkua ja paloa. Muutama ohjuri oli tukena ja targetti muutaman metrin päässä viimeisestä keppivälistä. Kips lähti tosi näppärästi kepeille minun jäädessä ensimmäiselle välille, vaikka loppuun saakka ei malttanut keppejä viedä vaan kääntyi sitten katsomaan miksen tule matkassa tai vetäs suoraks viimeset välit. Jos kuljen vierellä, malttaa pujotella jokaisen välin. Caralla löytyi etenevässä määrin vauhtia kepeillä, se yrittää toisinaan hyppelehtiä keppivälit ujosti sen sijaan että vain tassuttelisi kepit lävitse. Palkkaan aina ihan superisti jos se menee kepit hyppelehtien.

Ihan uudella vireellä oli koirat tänään verrattaessa viime sunnuntaihin, kun oltiin käyty aikaisemmin silloisena aamuna lenkillä hiekkamontuilla uusien koirakavereiden kanssa. Ei riittänyt tuolloin enää virrat aksaan illalla, olis ollu sama viskata keitetty porkkana kentälle ja käskeä sitä hyppäämään. Mutta tänään meno oli kaikkea muuta ku keitettyä porkkanaa - magee fiilis ku koirat oikeesti etenee radalla ja huomasin, kui paljo paremmin ne irtos ku olivat tarpeeks vireessä. Hetkellisiä flow-tuntemuksia ku koira menee just sinne minne mä sen ohjaan, eikä edes tarvinnut viedä siihen esteen viereen että jotaki tapahtu, vaa näytin tänään parin kolmen metrin etäisyydeltä seukin esteen ja sitä vaa mäntiin sitte.

Rengas tuotti tänään hyperkehuja Caralle. Seisoin alla olevan kuvan mukaisesti sinisen tähden kohdalla, lähetin koiran siitä putkeen ja koiran tullessa putkesta käskytin sen rrrenkaaseen ja sinne sujahti. Jokunen viikko sitten kirjoitin, kuinka Cara ei mene rengasta ellen ole itse esteen vierellä. Ja rengas oli tänään vielä maxikorkuinen! Maxi-korkuista rengasta treenaan Caralle toisinaan siksi, että Caran säkäkorkeus on aivan medin ja maxin rajamaastossa, enkä täten ole varma kisaako se aikanaan medeissä vai maxeissa. Että mistä se nyt tuon renkaan nuin äkkäs. Meni sen vielä kettuillakseen kerran itekseen kui näyttääkseen et nyt on taitavaa neitiä ku käveltiin siitä ohite. Lähetin vielä ihan testiks Caraa renkaalle parin metrin etäisyydeltä ja näppärästi se vaa hyppäs.

Btw, osallistun Vappu Alatalon psyykkisen valmentautumisen luennolle huhtikuussa Alatalon motivointiluennon lisäksi. Menee pääsiäispyhät nopeesti ku on luentoa luennon perään. Toivottavasti irtoaa paljon hyviä vinkkejä ja tulee valaistumisia, Alataloa on ainakin kehuttu monesta suunnasta. Mullon ihan mieletön tiedonnälkä agilityn suhteen ja tahdon kehittää ihteeni ja koiriani tässä lajissa monipuolisesti. Tuumannu että viskais nuitte muskelit joskus hierottavaks, tiiä mitä jumeja kehittyny ku agilityä harrastettu nyt vuoden verran ihan suht säännöllisesti, välillä ittenäisesti ja välillä ohjatusti. Koira ku ei mielellään oireile. Jos joskus on tulossa hyppytekniikkaluentoa tai koirahierontakurssia, oon ihan ykkösenä osallistumassa. Kasvattajakurssi ois myös kiva käydä joskus ihan mielenkiinnon vuoksi, ja ehkäpä sieltäkin tulevaisuutta ajatellen irtoaa mietittävää.

Kotoa viikkoja sitten. Uhriäiskät.

Tää meni nyt tulevaisuuden pläänäilyks. Iltalenkiltä raportoin vielä yhen eläimellisen tilanteen. Mei vakkari pissipaikalta 5 metrin päässä liikahti jänis, ja Kiksu huomas sen (Cara hyrräs sillä aikaa jo neljättäkymmenettäkuudetta kertaa eessuntaassun täysistuntopaikkaa etsien). Kips ei sanonu mitään, mutta korvat ja häntä täpäkkänä se varmasti mietti miten maistuis hyvältä jänö. Voisiko se olla se sama maukas jänö, jota pääsin jahtaamaan syksyllä Kuopiossa? Caraki vakavoitu istuntopuuhiltansa päästyään, nuuhkas pari kertaa ilmaa ja jännittyi. Lähin viemään laumaa veks, etteivät alottas kiljukonserttia lähellä asutusta yhe paistiaineksen takia. Kips äkkäs jänön uunituoreet jälet hangesta (joo täällä on vielä hankea paikoin), ja häntä pyörien alkoi jäljestää jänön perään. Hitsi ku otti hihna vastaan, oisin muute varmasti pian löytäny sen... Nattinattiny.