4.4.2014

Keitettyjä porkkanoita iloisesti lenkitän

Tekiskö Caraki jo juoksua ku kovin oli eilen agitreeneissä ajatukset toisaalla. Idioottivarmaa ohjausta (mukamas ainakin) ja koira sinkoaa ihan toiseen suuntaan nuuhkimaan. Karvaa Koipi ainakin tiputtaa sellasta kyytiä että saas nähä onko huomisissa mätsäreissä mitään mitä näyttää tuomarille. Huomiset mätsärit jännittää. Oon ihan hirvee jännääjä koiraharrastuksissa heti ku pitää kilpailla. Vaikka mätsäreissäki taitaa olla tuuripeliä mite menestyy, jolloin langat ei oikeestaan oo täysin minu käsissä, niin silti jännitän. Taidan laittaa Kiksun pieniin ja Caran isoihin niin ei tuu päällekkäisyyksiä kehien suhteen. Siellä on myös ensimmäistä kertaa koskaan parikehä, jota odotan innolla.

Paree jättää aamuruoka antamatta niin kiinnostaa supernamit kehässä. Hmph. Ja minun pitäis lopettaa tää jännääminen, tai aloittaa se vasta sinä aamuna ku kisat on. Jännääks muut koiraihmiset tällä tavalla mitään kisoja? Mä jännään yleensä etukäteen, mutta radalla/kehässä anywhere jännitys unohtuu täysin. Onneksi. Yleensä. Niin.

Agitreeneihin jos palaan hetkellisesti, niin Kips oli aivan ihana ku tehtiin ykkösluokan tasoista kisarataa - kaikki sujui muuten mutta kepeillä taas jurnutti haukkua hämmästyshaukkua että mitäs nyt en osaa en tiedä auta minua. Muuten taiski tulla nollat. Kepit sujuu toisinaan, toisinaan ei.

Kips on ottanut ikävästi tavakseen nostaa takapuolen maasta lähtötilanteissa, joten naksutellaan lähtöjä jatkossa tiuhempaan. Se ikään kuin istuu aivan rauhassa, mutta nostaa kuin kiusaksi persuksen maasta. Tosiasiassa olen ite vahingossa huomaamattani opettanut Kiksulle jollaki kulman nostamisella tai muulla pienellä eleellä lähdössä varastamisen.

Turhauttaa vaan aina palauttaa koira pari kertaa istumaan. Yks tehokas keino ois, että jos koira ei yhden varoituksen jälkeen malta lähdössä, se viedään suoraan veks ja treenit loppuu sen osalta siihen. Mutta kehtuuttaa ajaa yhden koiran takia hallille jos tietää että se toinen niistä taas perseilee lähdössä ja joutuu siks heti takaisin autoon. Enkä muuten ottanut itsenäistä treenioikeutta huhtikuulle, ku aksataan jo huhtikuu muutenkin kaksissa ohjatuissa. Menee maku koirilta ja minultaki, joten tähän väliin nyt tällainen ratkaisu. Toukokuu sitten itseillään.

Jeps, huomisista mätsäreistä kirjoittelen huomenna. Btw, varmistui että asustelen ensi syksystä lähtien Kuopiossa, sain sieltä taas harjoittelupaikat. Irtisanon ehkä itteni Nälkämaasta toukokuun lopulla ja muutan ehkä toistaiseksi pysyvästi Kuopioon - tietämättä sen paremmin, minne lopulta elämä kuljettaa asumaan... Kesän ajan olen kylläkin kotikotikunnassa töissä. Valmistun ensi jouluna.

Karvamytty. Karvaläjä. Karvakasa.

8 kommenttia:

  1. Täällä toinen jännittäjä. Mätsäreissä tosin jännitys on jo "hyvää jännitystä" eikä Netta siihen juuri reagoi, mutta auta armias jos agihommissa jännittää - koira muuttuu ihan oudoksi, kun reagoi omaan jännitykseen. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa jännä, että Netta reagoi eri tavoin sinu jännitykseen, lajista riippuen! Tai sitten jännität ite agiradalla kahta kauheemmi :D

      Poista
  2. Itsellä tuli huomattua treenien loppukokeissa, että se kokeenomainen tilanne jännää ihan hirveästi ja tämä näkyi koiran perseilynä. Itsellä ois toukokuussa edessä koiran kuvautus, että saadaan kuulla pystyykö/kestääkö koira agilityä ja sen jälkeen ilmoitan itseni alkeis agiin, jos tilanne sallii.

    Meilläkin on nyt viikonloppuna 2 mätsärit la ja su, niissä en tosin jännitä enää yhtään, koska se on jo aika tutun oloista hommaa vaikka vain 3 ollaan varsinaisesti koiran kanssa kisattu. Mun pitäs alkaa miettimään, kuka tolle koiralle kiskasis kesäturkin, ku mustalle koiralle lämmin kesä on aika ankee ja vielä paksun oloinen turkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voin kuvitella kui paljo virallisissa tai kokeissa jännittää, ku jo mätsärit on tällasta... Mä oon kiertäny mätsäreissä vissiin parikyt-kolkyt kertaa, että ei vieläkää helpotusta näy tähän. :D Trimmaaminen on ihan hyvä idea, kunhan ei vedä niin kaljuks mitä jotkut ajattelemattomuuksissaan tekevät. Toinen vaihtoehto on lyhentää turkkia vain tietyistä paikoista niinku hevosille tehään, mikä tosin saattaa näyttää vähä hömelöltä... :D

      Poista
    2. Tarkotus ei oo tehdä koirasta kaljua tehdä, siksi pyydänkin jonkun joka on ennenkin trimmannut, että leikkoo koiralle sopivan lyhyen turkin. Itse saatan vahingossa ottaa liikaa, joten parempi luottaa sellaseen, joka tietää mitä tekee.

      Poista
  3. Mä myös jännitän älyttömästi mätsäreitä! Muihin koiriin liittyviin kisoihin en oo uskaltanukkaan. :D Aika jännä, kun mitään muuta ikinä en jännitä. En mitään työhaastetteluja, kokeita, tms. Vaan ja ainoostaan koiriin liittyviä hommia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla just sama juttu, että nimenomaan koirajutut jännittää ja kokeet tmv. ei!

      Poista
  4. Mä en mätsäreitä ja näyttelyitä enää jännitä, kun olen niitä niin paljon kiertänyt ja niissä menestys ei ole omissa käsissä :D Joko koira on tuomarin mielestä kiva tai sitten ei. Semmoinen kiva odotusfiilis kyllä tulee edellisenä iltana, että "olispa jo huominen".

    Tokokokeita jänskään jonkun verran, mutta niitäkin on kierretty yhdeksän vuotta, joten on jo aika tuttua hommaa - tietty uuden koiran kanssa kisaamaan lähteissä jännitti enemmän, kun ei tiennyt yhtään, kuinka rekku käyttäytyy. Sen sijaan koiratanssikisat (kolme kisaa alla) on kamalia! Just ajettiin Tampereelle kisoihin ja puolimatkassa alkoi olla jo ihan hirveä olo ja teki mieli ajatella kaikkea muuta kuin sitä, että kohta ollaan kehässä. Jotenkin se on ihan eri maailma, ja tietty kokemuksen puute aiheuttaa mulla jännitystä.

    Jännitykseen kyllä auttaa rutiinit ja se, että yksinkertaisesti käy kisoissa. Myös mielikuvaharjoittelusta on hyötyä - ja tietty siitä, että itse tietää koiran osaavan asiat. Jos menee kisaamaan keskeneräisen koiran kanssa ja ohjelmalla, jota ei itse muista, niin jännitys on ihan kamalaa.

    VastaaPoista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.