11.5.2013

Agiliitelyä

Aloitimme toisen sarjamme agilitykoulutuksista 2.5. Kerron kahdesta viime kerrasta tässä postauksessa, koska 2.5. aksailujen kuvat sain kässättyä vasta tänään. Pidemmittä puheitta...

Agility II:I, eli toisen sarjan ensimmäinen kerta. Tutustuimme pussiin, kertasimme keinun, menimme jälleen rataa. Ja syrrahan oli kuvaamassa! Pussi oli tytöille iisi juttu. Ensin pussin toista päätä pideltiin aukinaisena, ja n. 10 toiston jälkeen pussi kosketti jo korvia ja selkää, eivätkä neidit välittäneet siitä mitään. Keinu oli - niin kuin monesti kakkoskerralla keinun kohdalla on - toisella harjoittelukerralla pelottavampi kuin ensimmäisellä kerralla. Koutsi selitti että koirat muistavat keinun toisella kerralla, ja ensimmäinen kerta menee reippailta koirilta ihan siinä opettelun tohinassa.

Paimenet siis meinasivat tuona toisena keinuharjoittelukerralla hypähdellä kesken kaiken pois keinulta, ja kontaktilta pyörähdettiin aina jotenkin veks. Kuitenkin, onnistuneita toistoja tuli lopuksi pari ja se riitti sille kertaa.
Rata sujui mallikkaasti, Cara hyppäsi ensimmäistä kertaa maxikorkuisia esteitä, 50cm. Alitti saman esteen kummallakin kerralla tiukan mutkan takia, mutta muuten tosi näppärä!
Kiksu tietysti hyppeli edelleen mediä, se kun ei ainakaan maxikorkuinen ole kun säkää löytyy vain 40cm.
Saatiin kotitehtäväksi harjoitella jollakin keinahtelevalla alustalla keinumaista liikahtelua koiran tassujen alla. Tjaa-a, vissiin roudaan entisen kirjahyllyn levyn kämppään, laitan sen päälle kynnysmaton ja alle jotakin pientä koroketta. Liikkeen ei tarvitse olla suuri, kun koira jo joutuu tottumaan että alusta heiluu. Naksutin tietysti avuksi.

Agility II:II, toisen sarjan toinen kerta. Olimme ainoat koirakot paikalla, joten saatiin privaattiopetusta koko tunti, joten treenit olivat - ovathan ne tavallisestikin tehokkaat - mutta oikein erityisen tehokkaat tällä kerralla. Aloitimme menemällä 16 esteen rataa. Kuu-den-tois-ta! Aiemmin olemme menneet 8 esteen rataa, joten tänään minun olisikin pitänyt muistaa, mihin mennään seuraavaksi, kun esteiden määrä tuplaantui aiemmista treeneistä. Sanoin heti alkuunsa, että tulen unohtamaan minne pitää mennä, ja kyllähän minä jouduinkin varmistelemaan muutaman kerran että mihin mennään seuraavaksi, ja pari kertaa mentiin väärä este, mutta todella opettavainen rata oli. Haastetta löytyi muutamasta radan kohdasta ihan mukavasti, jota havainnollistaa seuraava kuva:
Sinisellä on piirretty punaisen viivan päälle reitin hahmottamista helpottava viiva.... Sinisellä vahvistettu reitti on radan loppupään reitti. Haastetta alkoi olemaan, kun suunnattiin 12 putkesta ulos. Minun piti tajuta kiirehtiä heti hypylle nro 13, kun koira meni putkeen. Siinä valssi, tiukka ohjaus esteelle nro 14, tiukkaakin tiukempi kurvi putkeen 6, sitten vauhdilla vasemmalla kädellä ohjaten 4 estettä, jonka jälkeen kunnon kieputusta esteelle 3, takaakierto 26:lle, uudelleen este nro 3, jonka jälkeen 4:lla tiukka mutka ja takaisin putkeen. Vvou.

Radan jälkeen opettelimme uuden ohjausliikkeen; välistävedon. Muutama toisto kummankin koiran kanssa eessuntaassun ja homma rullasi. Kuva harjoituksesta:

















Tämän jälkeen harjoittelimme irtoamista kolmen esteen suoralla pätkällä. Tytöt irtosivat hienosti. Kuva harjoituksesta:


Irtoamisharjoitus aloitettiin ihan yhden esteen takaa, namikippoa kohti houkutellen. Seuraavaksi kahden esteen yli lähetys, sitten kolmen, ja viimeisenä lähetin koiran putkesta saakka, mikä ei oikein onnistunut.
Ensimmäinen kunnon irtoamisharjoitus, joten ihmekös tuo. Mutta hienosti irtosivat! Eivät epäröineet ollenkaan, vaan kirmasivat täyttä päätä namikipolle; Cara alittaen viimeisimmän esteen ennen namikippoa. Suoritimme irtoamisharjoituksen kummastakin suunnasta.

Ja vielä aivan loppuun kertasimme pussin ilman, että kukaan piteli toista päätä avoimena. Kiksu oli tässä rohkeampi mikä yllätti suuresti, koska normaalisti Cara on putkihullu ja Kiksu saattaa kieltää putkiin.
Palautetta saimme siitä, että tytöt malttavat odottaa hyvin paikoillaan lähdöissä. Nnoh, voisivat ne paremminkin odottaa, tuntuu että mitä enemmän aksataan, sitä malttamattomammin ne odottavat paikoillaan, kun radalle alkaa olemaan hinkua ja paloa. Joka tapauksessa, kyllä ne oikeastaan aika hyvin malttavat, jos ohjaajakin niin sanoi. Lisäksi kumpikin on tarkkoja hyppääjiä, puomit tulevat alas hyvin harvoin, sanotaanko että yksi tai kaksi estettä tulee alas per treenikerta, ja nekin varmasti minusta johtuvia syitä. Ainiin, ja koirat kuulema hyppäävät hyvällä tekniikalla.









Lopussa vielä kuvia 2.5. aksasta, kuvat siskoni ottamia!






Cicaro selkeesti hiffaa mihi päi mennään esteen jälkeen.

... mutta entäs nyt, mihis se neeppa nyt vie? 
Viretilan nostoa ennen putkeen menemistä.
Liitohampuusi
Onpa jännää.
Maxi-esteitä kevyesti liidellen.


Miellytän.
Ready... set...
Pakko vaan malttaa.


Eikä edes tippunut!

Entistäkin valmiimpana!



Heippa, meessää sinne niimmää tästä tänne...


Jännäkeinu.
HOOOO.

HOOOO.
Kiku palkkautuu 2on2off

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.