Meiton taas... montako?

Mehtäporsaat pyydystettynä yhteiskuvaan.

Kukkuu, ollaan me vielä elossa ja hengissäkin! Epäahkera menneen viikon ja tämänkin viikon postailu johtuu ihan täysin siitä, että siskoni ollessa täällä ei tullut juuri notkuttua blogin puolella. Mukava oli nähä systeriä pitkästä aikaa face to face, ja viikko meni nopeasti siskosten toilaillessa vanhaan, tuttuun tapaansa milloin urban exploration hommissa ja milloin rellestäessä pitkin kyliä pitsaa märsäillen. Ja yhteiset koiraeläimet tietysti menossa mukana joka päivä. Kuvia on viisi kansiollista, ja yritän niitä parhaani mukaan käsitellä alta pois kiireisen opintokevään ohessa.

Viimeiset pari viikkoa koostuvat siitä, että kierreltiin mm. Vimpelin hyppyrimäellä ja kiivettiin syrran kanssa 60m (?) korkean mäkihyppytornin huipulle, koirien odotellessa alhaalla. En pelkää korkeita paikkoja, mutta voin sanoa että siinä korkeudessa, kun maisema näkyi niin kauas että horisontissa puut hohtivat sinisinä ja tuuli humisi korvissa puiden latvojen näkyessä kaukana alhaalla, oli kokemus melkoinen. Eikä tilannetta auttanut yhtään se, että ikivanha hyppytorni keinui ja huojui tuulessa. No, koirat saivat joka tapauksessa pitkän lenksun mäelle, ja kiipeilivät kielloista huolimatta pikkuhyppyrin ontot portaat ylös alas. Ei ainakaan korkeudet pelota laumaa, mutta minä olin hermorauniona koirien takia, kun pelkäsin että ne tippuvat, kun eivät uskoneet vaikka käskin pysyä alhaalla.

Kävin ite sunnuntaina Kajaani RN koiranlyt katsomassa ja kuvaamassa pyynnön saatuani muutaman koiran. Sää oli jälleen armoton, lunta ja räntää satoi ja tuuli sai laumanjohdon kaivamaan pipon ja villasukat esille. Toisaalta taas alkuviikosta sää on ollut loistava. Aurinko paistaa, ja vaikka tuuleekin melkoisesti, on ulkona lämmintä +/-15 astetta.

Ai, unohdin ihan mainita... Lauma joka kulkee mukanani nälkämaassa, sisältää kesään saakka 8 tassun sijaan 12 tassua, mikä korreloi siihen, että minulla on kevään ajan 12 kuratassua ja roiskeläppä-mahanalusia pestävänä joka lenkin jälkeen. Se tekee yhteensä 36 tassua päivässä. Huikeeta! Mukana on siis 4 ylimääräistä tassua, koska Aurora jäi minulle kesään saakka. Se on minulla ikään kuin koutsattavana. Se on päässyt pyöristymään hieman, ja hihnakäytöksessä on sanottavaa, mutta toisaalta se ottaa hienosti kontaktia lenkillä ja tottelee vaikka siskoeläimet riehuvat ympärillä. Aurora vaan ei ole mikään helpoin kaupunkikoira ääni- ja ihmisarkuutensa takia, mutta onpahan minulle kevääksi tekemistä sen kanssa, kun nuo omat alkoivat jo tuntumaan turhankin pullamussuilta kaikessa arjessa ja harrastuksessa. Kunhan vaan ei Aurora tartuttaisi epävarmuuttaan noihin omiini lenkeillä, niin kaikki olisi hyvin paimenten valtakunnassa...

Eli Auroran tilannepäivitystä tähän niille jotka eivät vielä tiedä, niin kyseessähän on äänille herkkä kaveri, ja kaikki mikä lähestyy takaapäin, pelottaa sitä paljon. Pyörät on OK kun ne tulevat edestä päin, samoin kuin ihmiset niin kauan, kunhan ne eivät pysähdy kohdalle tai tuijota pahasti. Rollaattoreilla liikkuvat ikäihmiset tai muuten hieman eri tavalla kulkevat ihmiset eivät juurikaan Auroraa pelota. Toisinaan tuumin, että tuleekohan tuosta koskaan kaupunkikoiraa, kun se ei osaa muuta kuin stressata häntä koipien väissä läähättäen korvat luimussa, ja vähän väliä se saa paniikkivetokohtauksia lenkeillä jos säikähtää jotakin mitätöntä. Syrjässä lenkkeillessä kaikki on OK, mutta kaupungin vilske on Auroralle aivan liikaa. Minulla ei kuitenkaan ole tapana luovuttaa, joten yritän muokata tuota otusta kohti rennompaa lenkkifiilistä ja parantaa sen itseluottamusta, jotta siitä ois syrralle mukavempaa lenkkiseuraa taas syksyllä... Tie on kuitenkin pitkä ja kivinen, ja privaattilenkkejä tulee taas kehiin, eivätkä pitkät reippailulenkit saa jäädä Auroran takia pois, vaan Auroran kanssa mennään vielä pienet privalenkit aina kun keretään, pitkien yhteislenksujen ohessa.

Me onkin käyty tämän viikon jokaisena päivänä kunnon reippailulenkkejä tyttösten kanssa. On käty Onnelan suunnalla puistoilemassa ja heittämässä talviturkit pois (paitsi Kiksu), käyty koirapuistossa ja kiertämässä kaupungin lampi kaverin ja sen porkin kanssa ja uiskenneltiinpa sielläkin, ja tänään käytiin kiertämässä Vimpelin lampi ja koirat saivat jälleen pulikoida ja riekkua metsässä uusimpien tuttavuuksien, tollerin ja bortsun kanssa. Parin tunnin lenkkejä kaikki, joten on koirat tykänny kummasti.

Lisää fotoja vielä loppuun... Seuraavat postaukset tulevat olemaan todella hemmetin kuvapitoisia, koska kotosalla tuli nappailtua turhankin paljon kuveja.

Videotakin pukkaisi...

Alfons, Onslow, Caramel, Cicaro, Aurora. Lähtö Kajaaniin heti tämän lenkin jälkeen, joten Sani jäi jo kotiin.

Oskuun tutustumassa.

Puuhkis.

Nassukat ulkoilee, Oskukin menossa mukana.