Tuntuupa vaikealta kirjoittaa. On niin paljon irrallisia pikkuhuomautuksia sieltä täältä, joten tuskin saan aikaan mitään järkevää tekstiä. Aloitetaan kyselystä oikealla sivupalkissa: Treenipostaukset kiinnostavat vähiten, muut saaneet ääniä tasaisesti aina testin nollatessa itseään tasaiseen tahtiin.
Treenipostaukset, miksi ne sitten ovat niin tylsää luettavaa. Tähän on helppo vastata narsistisesti. En itsekään pidä treenipostauksista, miksi niistä pitäisivät muutkaan? Ei vaan, eipä se ole niin jännittävää lukea toisen treeneistä, koska eihän siitä saa mitään irti itselleen. Jos joku jakelisi treeniVINKKEJÄ, niin en tiedä muista, mutta itse lukisin silmät liimautuneena ruutuun kiinni. Mutta jos joku kertoo kuinka tänään putkeen sitä tätä ja tänään metskua ja tänään vähän vinossa sinne ja tänään vinossa tonne niin..... Tell me more about it im sooo excited!! Wuu rili keers?
Itelleni on tärkeää kirjoittaa konkreettisesti auki, että mikä treeneissä onnistui ja mikä ei. Se on osa treeniä - jälkipuintia ja oppimista jälkikäteen. Sillä on huikee vaikutus siihen, miten asennoidun treeneihin seuraavalla kerralla, missä muistan tehdä jotakin toisin ja mitä tulee ehkä treenata kotiläksyinä. Missäpä voisi paremmin seurata harrastuksessa etenemistä tai ongelmien kehittymistä kuin blogissa.
Yep, treenipostaukset saa jatkossa ohittaa, jos niitä ei tykkää lukea. Kirjoitan niitä kuitenkin edelleen itseäni varten.
Sama muuten mätsäripostauksissa! Ketään e i k i i n n o s t a lukea kuinka sudit koirasi häntävilloja 20,97 sekuntia, ravasitte yhdessä tasan 1,6 kierrosta ja koira liikahti siinä ja tuossa ja 15min menee etsiä sijoitusta postauksen joukosta. Tässä vain sama juttu kuin treenipostauksissa; sitä kirjoittaa itselleen auki hyvin tarkasti, missä olisi voinut parantaa suoritusta. Pitäisi silti julkaista siitä vain muutama lause, niin teksti pysyisi myös lukijalle mielenkiintoisena. Kuinka sain tästäkin näin pitkän selonteon. Hups. Eikä tämä nyt ole kenellekään suunnattu henkilökohtainen murjuilu, vaan niille jotka tuntevat piston sydämessään. Minä tunnen ruosteisen, suuren veitsen kiertävän liikkeen.
Cara ja Clapi-toveri tapaavat. |
Miltä onnellinen koira näyttää? |
Auroralla tiistaina tehostetuikkaukset, viikko Betty's-pentujen 2-vuotispäivään, reilu viikko siihen että soitan Caralle ja Cicalle aikaa luustokuviin... Tapahtumarikasta aikaa kerrassaan. Ainakin minun lompakolleni. Tänään tipsahti postiluukusta vieläpä johtotähden elatusmaksut (vakuutus ja vero) ja muistan taas, miksi ihmiset sanovat auton pitämisen olevan hongikosta. Noh, eipähän tarvitse kävellä harrastuksiin karvalasten kanssa.
PS. 149 on aika rasittava luku.... Tehkääs asialle jotakin. Mielellään plussan merkeissä, tietysti.
PPS. Kysymyspostausta ei tule. En ala vastailemaan vain muutamaan kysymykseen. Katsotaan tulevaisuudessa uudelleen.
Aina nuoki on tiellä tilaa viemässä. |
Faffofaa fifen fifo feffi!!! |
Oooon uimamaitteli, ja kaikkihan ten nyt tietäää... |
Norppaderppiinat. Ja palaset Titusta ja Clapia. |
Ällösalama ja norppa kuivalla maalla viimein. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.