27.4.2014

Korkealiitoa


Pakko tulla kertomaan, kuinka hyviä agilitytreenejä ollaan tehty viime viikkoina. En ole enää jaksanut aikapäiviin päivitellä jokaisesta treenikerrastamme, koska postauksia pelkistä treeneistä tulisi vähintään kaks viikossa.

Miksi noinkin ihmismäinen kuva koiraeläinten blogissa, niin siksi että mojovan mustelman syynä oli hieman innokkaasti palkkautuva muikea paimen. Tähän kuvaan liittyy muutakin jännää. 
Huomaan nimittäin, että omassa päässäni on naksahtanut jotakin. Ennen olisin saattanut suutahtaa koiralle, kun se vahingossakaan olisi kalauttanut hampaansa kätöseeni moisella seuraamuksella. Vaan ohitin tilanteen nyt hymy pyllyssä. Mikään ei vie meijän treeneis-on-nastaa -fiilistämme. Olen tietoisesti ottanut treeneihin vähemmän tiukkiksen asenteen - ei sillä että olisin mitenkään epätarkempi pieniäkään teknisiä yksityiskohtia kohtaan radalla, vaan että meidän treeneissämme on nyt tavoitteena pitää hauskaa.

Niimpä minulla on hauskempaa ja koirilla vielä hauskempaa. Pitäis saada joskus nuo hirviötiivistelmät luennoista tänne purettua syvällisemmin auki - ne ovat olleet kirjoitettuna jo pitkän aikaa, mutta niitä pitää vielä makustella ja aukoa lisää ennen kuin julkaisen ne. Seuraavaksi vähän viimeisimmistä agitreeneistämme.



Caran keskiviikkotreenit sujuivat viime kerralla (viikko sitten) ennätyshyvin. Koira palkkautui lelulla paremmin kuin koskaan, ja sain sen pysymään hirmu hyvässä viretilassa, "palossa", koko treenin ajan. Päätimme treenit ennen kuin tämä palo alkoi hiipumaan, jotta koiralle jäisi tuonne-tahdon-uudestaan -fiilis seuraavia treenejä varten. Keppitreeniä tehtiin myös, ja nopeus tuplaantui kun sain ohjeistuksen kuinka palkata kepeillä paremmin.

Caralla seuraavana teemana ajalle X irtoaminen, nopeuden lisääminen ja erilaisia keppikulmia sekä varmuutta itse keppien suorittamiseen.

Cican keskiviikkotreenit olivat tällä viikolla. Kips oli vähän hitaanpuoleinen, mutta vauhti kasvoi treenien loppua kohden. Saatiin vinkki siihen, miten Kiksun A-esteen alastuloon saisi lisää nopeutta. Minun tulee ite himmata A:n nousun kohdalla ja kiihdyttää alastulolla, ja nakata palkka A:n alastulon kohdalle. Kips hidastelee paljon A:n alastulolla, koska olen natseillut 2o2o:n kanssa. A-esteeltä Kips yleensä lähinnä liukuu tassut pidottomana alas ja kontakti unohtuu siinä samassa. Vissiin liian vähän vauhtia > koira jarruttelee kauheena alastulolla tai mitä lie. Anycase, siinä menetetään monen monta sekuntia kun joudun houkuttelemaan koiraa alas A:lta. Keppitreeniä tehtiin paljon.

Cicalle seuraavana teemana ajalle X keppikulmat, varmuus keppien suorittamiseen, oikean keppivälin ottaminen, takaaleikkaukset putkelle teknisesti haltuun, varmuutta 2o2o, sekä lelupalkkauksen opettelu agitreeneissä.

Eiliset eli torstain treenit olivat toiseksi viimeiset KSTK:lla tältä keväältä. Näistäkin treeneistä jäi oikein hyvä mieli, mm. Cara haki kepeille aika haastavasta kulmasta vieläpä minun edelläni aavistuksen edeten, ja kepit se suoritti ennennäkemättömän nopeasti ja virheittä! "Äiskä ala tulla nii tehään nää kepit alta pois, mää näytän miten nää tehään hienosti."

KSTK:n viimeiset ohjatut olivat tänään. Koirat olivat jo päivällä käydyistä mätsäreistä arvatenkin vaikeita motivoitavia, mutta saatiin me tehtyä iha hyviä ratoja pikkuvirheillä. Hyvillä mielin saatiin KSTK:n ohjatut päätökseen. Tulemme vielä treenaamaan itsenäisesti toukokuun ajan KSTK:lla, kun on edullisin vaihtoehto itsenäiseen treenaamiseen kahden koiran kanssa, eikä ole mitään velvollisuuksia kisatalkoista sun muista. Jos oikein olen ymmärtänyt, treenit siirtyvät pihalle, joten vihdoin ja viimein vuoden agiharrastamisen jälkeen meillä on mahdollisuus ulkoagilitykuviin!!! Olen odottanut niitä kuin kuuta nousevaa, joten tulen kyllä raahaamaan jotakuta aina kentälle mukaan kuvaamaan.

Sain loppupalautteeksi kurssista sen, että minä hifistelen radalla. Olen niin täydellisyydenhakuinen, perfektionisti joka ikisessä radan kohdassa missä vaan voi olla, että se syö meiltä nopeutta. Tämä on kuitenkin myös hyvä asia, että viitsin opettaa koirille ja itelleni agilityjutut tosi perusteellisesti ja vaadin että koirat suorittaa asiat oikein, ja vaadin sitä myös iteltäni. Ja miusta se on tärkeää kun ollaan näin alussa tätä harrastusta, että ei tehdä vain sinne päin vaan just niin kuin pitääkin. Mä oon nyt kuullut parilta kouluttajalta, että osaan kyllä ohjata (ihan hyvin), mutta nyt pitäisi kehittää sitä nopeutta ja koutsia koirille yllämainittuja teknisiä asioita kuntoon. Vaan eipä tässä lajissa koskaan täydellinen voi olla. Aina löytyy mitä opetella lisää ja missä tehdä paremmin.

Tänään käytiin tosiaan mätsäreissä, edellisiä paremmalla menestyksellä. Pienten kehän tuomari oli hyvin perusteellinen, joten kehä eteni hitaasti. Esitin molemmat koirat pöydällä ja esiintyminen oli Caran levotonta takajalkaa lukuunottamatta hyvää. Kiksu niitti menestystä upealla seisomisella ollen SIN4 peräti 13 sinisen nauhan koirasta, Caramel tippui viimeisimpien joukossa punaisten kehästä ollen PUN-.

Meinasin ensin olla menemättä koska oma aikatauluni oli tälle päivälle kiireinen, mutta just näppärästi kerettiin käydä mätsäreissä. Tälle keväälle on vielä parit mätsärit, joten BIS1-tittelin ikuinen metsästys jatkukoon... Tulospeikko jyllää vaaaan.

Allaolevista kuvista kiitos henkilölle X.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.