21.4.2014

Mitäs me pystykorvat


Pääsiäisen seutu menikin kämpillä, vaikka tarkoitus oli ensin lähteä käymään kotikotona. Laumanjohto on lenssuillu viimesen viikon ajan, kiitos kylmän luennon hallissa viikko takaperin. Meillä vaihtuu karva edelleen melkosta tahtia Carasta, mutta Kiksulla on niin muhkea turkki nyt että toverit haukkuvat sitä lihapullaksi, mitä se ei edes oikeasti ole. Näkisivätpä tuon otuksen märkänä - se olisi enää lihapullaslaissi. 

Cara on kunnostautunut keppien kantoon lenkeillä, enkä sitä siitä kiellä. Se on sööttiä. Siinähän leikkii. Ihana mite Carasta on tullut näin kevään korvalla taas se riemukas ja leikkisä eläin, joka se yleensä on. Olen ottanut itse rennomman asenteen koirien kanssa, ja se näkyy heti koirissa, etenkin Carassa joka imee minun mielialani herkästi itseensä. Kävimme pitkästä aikaa tsekkaamassa Kuurnan koirapuisron eilittäin, ja tarkoituksena oli napata kurakuvia koirista. Vaan ideaks jäi, ku likat jahtas jättiläisoravaa (sitä se oikeasti oli, luulin ensin että se on joku damn pesukarhu) ja juoksivat ympäri puista puistoa oravan perässä. Orava tappeli vielä variksen kanssa jossain vaiheessa, ja siitäkös metakasta likat vasta innostu. Sain kyllä nättejä kuvia korkeuksiin jylhänä tuijottavista paimenista, vaikka kurakuvia ei saatukaan tällä kertaa.

Kuvia tulossa Kuurnan koirapuistosta myöhemmin, nyt voisin julkaista otteita Puistolan puistosta, kerrankin tai pitkästä aikaa reilulla kädellä. Aivan loistavia ilmeitä irtos likoilta!

Vähä editoidumpaa videota välillä. Musiikin sanoja älkää edes kuunnelko, ku melodiat oli kui tehty mei puistoilumateriaalille. Ah. Kuvattu D90 / GoPro, editoitu SVMSP:lla. Videolla palkan pitäminen kädessä tokotellessa, palkkaamisen ajoitushäröt sun muut johtuvat täysin siitä että keskityin 80%  kuvaamaan ja 20% koiraan.

Humdumm <3 Kaksi maailman kauneinta.

Tämä taisi kuitenkin jäädä liian vihreäksi.
Tänään kävi päivälenkillä hassusti - likat tuijottivat alkukeväiseen tapaansa oravamaisia ääniä mitä ympäristöstä kuului, ja kävelimme koirien huomaamatta kohti omituista tolppaa, joka oli muovitettu ja kiedottu keltaisella ja sinisellä nauhalla. Kun Kiksu kääntyi juuri tolpan kohdalla katsomaan kummajaista aiemmin sitä tajuamatta, se säikähti kunnolla ja kiskas ihtesä läpi pannasta, mitä se ei ole tehnyt kuin kerran aikaisemmin. Periaatteessa sen pitäisi olla mahdotonta koska pk-panta, mutta näin kävi.

Kiksu jähmettyi ensin aloilleen ja antoi heti kiinni, vieressä kuitenkin autotie, joten hetken jo säikähdin että kuinka tässä nyt käy kun en voi koiraa edes kunnolla karjua takaisin kiitos lenssuni. Cara säikähti Kiksun reaktiota ja molemmat ihmettelivät hetken aikaa kummajaistolppaa, ja jatkettiin pian matkaa. Ihan omituista, kun nuo eivät normaalisti ikinä säikähdä yhtikäs mitään, toisin kuin Aurora joka saattaa reagoida vaikka lumipaakulle. Tuo tolppa vissiin vaan tuli liian äkkiä vastaan, eivät nähneet sitä kauempaa ku keskittyivät tuijottamaan niskat vääränä toiseen suuntaan.

Tänään kipitettiin sattumalta just tokovuoron aikaan pallohallin ohitse lenkillä, joten pyörähdettiin kunniakierros hallissa ja jatkettiin lenkki loppuun. Hallissa oli aika vähän porukkaa, harmitti vähä ku ei tajuttu ottaa tokovehkeitä matkaan.

4 kommenttia:

  1. Meillä kepinkanto on julmasti kiellettyjen touhujen listalla. Ei tykkää tunnistusnouto hyvää, kun arvon merle-eläin ei oikein osaa ajatella, että tunnarin kepukkaa muistuttava kapula ei ole se sama metsässä maisteltava herkku. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kepit on vissiin vaarallisimpia leluja, tökkivät nielut auki ja rikkovat ikenet :D Jos me joskus maailmassa tunnaria innostutaan opettelemaan niin pitää sitte kieltää kepit kaikkialta.

      Poista
    2. Hyvä kompromissi: käpy!

      Poista
    3. Haha, se vois olla turvallisempi :D

      Poista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.